Suomen kesä on heinäkuussa kauneimmillaan. Eläinsuojelullisesti kesä on kuitenkin haastavinta aikaa: monet aktiivitoimijat viettävät ansaitusti jonkin verran lomaa, mutta eläinsuojelutapauksia tulee usein tiiviimmin tietoon. Eläinsuojelua pyöritetään Suomessa pitkälti vapaaehtoisvoimin – muun muassa PESU ry avustaa viranomaistahoja kuten valvontaeläinlääkäreitä ja kuntien löytöeläinpaikkoja jatkuvasti. Avustuksemme toimialueemme kunnista olivat siitä huolimatta alle 2500 euroa.

Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys, PESU ry:n kodittomien eläinten kustannukset kesäkuun loppuun mennessä olivat hurjat 50 059 euroa. Vertailun vuoksi koko viime vuonna 2015 meni noin 52 000 euroa eläinlääkärikustannuksiin, pakollisiin tarvikehankintoihin, lääkkeisiin ja ajettuihin kilometreihin. Tämän vuoden suuret kustannukset selittyvät sillä, että olemme nyt puolessa vuodessa hoitaneet lähes saman määrän eläimiä kuin koko viime vuonna yhteensä, ja eläimet ovat olleet keskimääräisesti huonommassa kunnossa, kuin viime vuonna.

Eläinsuojeluyhdistys ei todellakaan tee eläimillä rahaa: luovutusmaksut korvaavat kuluista reippaasti alle puolet. Tällä hetkellä olemme saaneet eläimistä luovutustuottoja 18 626 euroa. Katettavaksi toiminnasta jää yli kolmekymmentä tuhatta euroa lahjoituksin ja jäsenmaksuin. Kiitos sponsorimme Prima Pet Premiumin, joka lahjoittaa toimintamme tuhansia euroja, pärjäämme joka vuosi juuri ja juuri. Tänä vuonna emme kuitenkaan voi enää laskea sen varaan, sillä kustannukset ovat nousseet moninkertaisiksi edellisvuosiin verrattuna.

Filosofiamme on, että jokainen autettavissa oleva ansaitsee mahdollisuuden uuteen elämään. Vuosittain kotiutamme satoja lemmikkieläimiä – kissoja, koiria, kaneja, kilpikonnia, marsuja, käärmeitä, tänä vuonna todennäköisesti ensimmäistä kertaa myös kanoja ja ankkoja. Resursseistamme on jatkuva pula: aina on eläimiä jonossa, odottamassa tilapäiskotipaikkaa, jota ei välttämättä heti ole. Kuten yllä olevasta laskelmasta selviää, eläinlääkärikustannukset tällä eläinmäärällä ovat lähes järjettömät. Tilanne on lähes katastrofaalinen – ja vuosi on vasta puolivälissä.

Miten sinä voit auttaa?

Lahjoita meille eläinlääkärikustannuksiin. Jokainen lahjoitettu euro auttaa. Oli lahjoitus euron tai kaksi, kun saamme satakin, sillä katetaan jo yhden kissan eläinlääkärikustannukset. Voit itse valita, onko lahjoitus jollekin tietylle eläinryhmälle, vai yleisesti Pesun toimintaan. Voit käydä antamassa lahjoituksen myös jossain lipaskeräyspisteessämme, joita on ympäri Pirkanmaata. Rahankeräyslupamme on voimassa Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueella ja kerättävät varat käytetään Pesun kodittomien ja huostaanotettujen eläinten eläinlääkäri-, lääke-, ruoka-, tarvike-, ja matkakuluihin Pirkanmaan alueella (Lupa 5680/6/2016). Keräystilimme on FI37 8000 1170 9224 06, yleisviite 1122. Keräyslupa- ja lahjoitustiedot kokonaisuudessaan löydät täältä: http://pesu.org/index.php/miten-voin-auttaa

Liity jäseneksi. 30 euroa vuodessa tekee noin kolme euroa kuussa: yhden karkkipussin verran. Jäsenenä pääset eturiviin kuulemaan Pesun toiminnasta ja tukemaan paikallista eläinsuojelua. Voit liittyä jäseneksi SEY:n sivuilta valitsemalla jäsenyhdistykseksi Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys, PESU ry:n. Jäsenenä saat niin SEY:n Eläinten ystävän neljä kertaa vuodessa kuin Pesun paikallislehden Pesuinfon.

Järjestä ruoka- ja kuivikekeräys. Meillä on jatkuva pula muun muassa kissan märkäruoasta tai laadukkaasta kuivaruoasta: nyt akuutein tarve on kissanhiekalle. Järjestä keräys perhepiirissä tai vaikka työporukan kanssa ja ilmoita lahjoituksestanne osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

Lähde tilapäiskodiksi. Anna uusi mahdollisuus kodittomalle ja majoita sitä niin kauan, kunnes se löytää uuden, oman kodin. Voimme ottaa tilapäiskoteja ainoastaan Pirkanmaalta. Ilmianna itsesi osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

Tai lahjoita aikaa. Kerro kavereillesi Pesun kodittomista, lähde mukaan aktiivitoimintaan suunnittelemaan tapahtumia, vie Pesun esitteitä Pirkanmaalla sijaitsevan kotikuntasi marketin ilmoitustaululle. Jalkaudu ja osallistu! Lähde mukaan toimintaan laittamalla sähköpostia Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

Auta meitä auttamaan!
Anna mahdollisuus – lahjoita kodittomalle.




Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys, PESU ry on jo vuosia etsinyt uusia koteja kodittomille lemmikkieläimille. Valitettavasti siinä missä tulevien eläinten määrä on ollut jatkuvassa kasvussa, myös palautuvien eläinten määrä on lisääntynyt: palautumisprosenttimme on vuosia ollut jopa alle 5%, mutta vuonna 2016 se on kasvanut useita prosenttiyksikköjä.

PESU ry:n hallitus vahvisti kesäkuun hallituksen kokouksessa kodinhankinnan päätöksen koskien luovutusmaksun palautusta. 1.7.2016 alkaen otetaan käyttöön uusi sopimuspohja, joissa luovutuksissa koeajalla palautuvasta eläimestä maksetaan takaisin vain 50 % luovutusmaksusta. Ennen tätä päätöstä koko luovutusmaksu palautettiin.

Syynä päätökseen oli se, että kodintarjoajat harkitsisivat adoptiota ja mahdollisia ongelmia jo paremmin etukäteen. Kuukauden koeaika on luovutussopimuksessa siltä varalta että eläin ei sopeudu uuteen kotiinsa. Vaikka pyrimme parhaamme mukaan kertomaan eläimen luonteesta ja tavoista ennen uuteen kotiin siirtymistä, moni palautuminen johtuu siitä, että ei ole ymmärretty eläimen luonnetta tarpeeksi. Uudella käytännöllä haluamme ehkäistä eläinten turhia palautumisia yhdistykselle. Palautumisesta aiheutuu myös kuluja yhdistykselle, joita yritämme osittain tällä päätöksellä kattaa.

Uusi luovutussopimus tulee voimaan heinäkuun aikana. Mikäli eläin on luvattu adoptoijalle vanhalla sopimuksella, heinäkuun aikana käytetään vielä myös vanhaa sopimusta näissä adoptioissa.

Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys, PESU ry:n uusi hallitus toimikaudelle 2016–2017 valittiin kevätkokouksessa 18.5.2016. Uuden hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Taru Lindell. Varsinaisiksi jäseniksi valittiin Annika Salomaa, Leena Litma, Janika Ojala ja Leena Lehti. Varajäseniksi valittiin edellisvuoden sääntömuutoksen myötä neljä varajäsentä: Laura Sivonen, Pauliina Helenius, Joni Virolainen ja Elina Hänninen.

Hallituksen järjestäytymiskokouksessa Annika Salomaa nimitettiin varapuheenjohtajaksi ja Leena Litma sihteeriksi.

Kokouksessa vahvistettiin vastuuvapaus edellisen toimikauden hallitukselle ja vahvistettiin toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio vuodelle 2016. Kokouksessa valittiin myös tilintarkastaja.

Kiitos edellisvuoden hallitukselle hyvästä hallitustyöskentelystä!

Kansainvälistä koe-eläinpäivää vietetään tänään, 24.4., ympäri maailman. Suomessa muun muassa Animalia järjestää toimintaa eri paikkakunnilla. Helsingissä (Kolmen sepän patsas 16-19), Turussa (Kävelykadulla 14-18) ja Tampereella (Keskustori 15.30) kerätään allekirjoituksia vetoomuskortteihin koe-eläinkäytännön lopettamisesta.

Vaikka kosmeettiseen käyttöön valmistettujen tuotteiden ja ainesosien eläintestaaminen on lakkautettu Euroopan unionin alueella, edelleen alueella käytetään noin 12 miljoonaa koe-eläintä joka vuosi. Suomessa luku oli vuonna 2012 jopa 180 000 yksilöä, kun vuonna 2011 määrä oli 140 000 yksilöä - koe-eläinten käyttö ei ole siis vähenemään, vaan enenemään päin. Koe-eläinten määrästä huolimatta jopa 90 % eläimillä toimiviksi testatuista lääkkeistä hylätään ihmiskokeen jälkeen.

"Eläinkokeettomat menetelmät ovat eläinkokeita parempaa tiedettä. Kaikkia eläinkokeita ei ole tieteellisesti hyväksytty, toisin kuin eläinkokeettomat menetelmät. Prosessi kestää keskimäärin kahdeksan vuotta, minkä jälkeen menetelmä on todistettu tieteellisesti päteväksi. Jos vertaa näitä uusia, tieteellisesti validoituja menetelmiä eläinkokeisiin, eläinkokeet tuntuvat barbaarisilta muinaisjäänteiltä keskiajalta. Niiden tieteellisyys on viimeinkin kyseenalaistettava", kertoo Eläinsuojeluliitto Animalian koe-eläinvastaava Marianna Lammi Koe-eläin.fi:n artikkelissa.

Tampereella vaihtoehtoisia, eläinkokeettomia menetelmiä kehitetään jatkuvasti Tampereen vaihtoehtokeskus FICAMissa.

Animalia: 10 tapaa vaikuttaa koe-eläinten puolesta 
Animalia: Koe-eläinten määrät Suomessa 
Animalia: Eläinkokeiden vaihtoehdot 
Koe-eläinten käytön vähentämiseksi: Täytä kudosluovutuskortti
EU:n direktiivi koe-eläinten käytöstä
 


Kuva: Koe-eläin.fi -kampanja, Animalia



hotdog


TIEDOTE 15.6.2012

En jätä koiraa kuumaan autoon! – SEY ja Kennelliitto kehottavat jättämään lemmikin helteisellä säällä kotiin

Tänäkin kesänä on jo kuultu ikäviä uutisia kuumalla säällä autoon jätetyistä koirista. SEY ja Kennelliitto jatkavat nyt toista kesää En jätä koiraa kuumaan autoon! -tarrakampanjaa. Auton ikkunatarra muistuttaa jokakesäisestä ongelmasta ja kannustaa jättämään eläimet kuumalla säällä kotiin.

"Monet koiranomistajat eivät tule ajatelleeksi, miten nopeasti auton sisälämpötila nousee tappavan kuumaksi. Ruotsin Kennelliiton mittauksessa vain parinkymmenen asteen ulkolämpötilassa auton sisälämpö nousi tunnissa yli viiteenkymmeneen asteeseen. Helteellä lämpö nousee vaarallisen korkeaksi vieläkin nopeammin. Ikkunoiden raolleen jättäminen ei estä lämpötilan nousua. Karvaiset eläimet saavat lämpöhalvauksen huomattavasti helpommin kuin ihmiset, sillä ne eivät kykene hikoilemalla säätelemään elimistönsä lämpöä", muistuttaa SEYn toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö.

Jos ohikulkija huomaa koiran kärsivän parkkipaikalla kuumassa autossa, apua pitää hakea nopeasti. Tilanne on vakava, jos koira ei enää läähätä ja ole levoton, vaan makaa apaattisena. Jollei auton omistajaa löydy, on otettava yhteyttä poliisiin. Poliisi voi tarvittaessa murtautua autoon. Ensiapuna lämpöhalvauksen saanut koira siirretään välittömästi varjoon ja kastellaan kylmällä vedellä. Koiran virottua se kannattaa viedä eläinlääkärille. Matkan ajaksi koira kääritään kylmään ja märkään pyyhkeeseen.
 
"Haluamme kannustaa lemmikinomistajia levittämään tietoa, miten vaarallista eläimen jättäminen kuumaan autoon voi olla. Sitä varten olemme painattaneet auton ikkunaan liimattavan tarran, jossa lukee "En jätä koiraa kuumaan autoon!”. Uskomme, että positiivinen esimerkki toimii tässä asiassa parhaiten. Jokainen voi pitää huolen siitä, että omalla koiralla asiat ovat hyvin ja kannustaa muitakin parempaan koiranpitoon", kertoo Kennelliiton viestintäpäällikkö Kaija Unhola.

En jätä koiraa kuumaan autoon -tarrat ovat maksuttomia ja niitä jakavat useat SEYn paikallisyhdistykset sekä eläinsuojeluvalvojat ja -neuvojat kesän tapahtumissa. Tarroja jaetaan myös Kennelliiton osastolla Suomessa järjestettävissä kansainvälisissä koiranäyttelyissä.


Lisätietoja:

Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry.:
Viestintäpäällikkö Kaija Unhola, puh. 050 432 0844, viestinta(a)kennelliitto.fi
www.kennelliitto.fi

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto:
Toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö, puh. 050 371 2740, helina.ylisirnio(a)sey.fi
www.sey.fi

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto on vuodesta 1901 eläinsuojelutyötä tehnyt Suomen suurin eläinsuojelujärjestö ja eläinsuojelun asiantuntija. SEYn toimialaan kuuluvat kaikki eläinlajit ja liiton toiminta kattaa koko maan. SEY toteuttaa käytännön eläinsuojelutyötä  40 paikallisyhdistyksen ja noin 100 vapaaehtoisen eläinsuojeluvalvojan ja -neuvojan voimin. www.sey.fi
SEYn paikallisyhdistykset:  http://www.sey.fi/sey_toimii/seyn_jasenyhdistykset

Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry. on valtakunnallinen koira-alan asiantuntijajärjestö, joka on perustettu vuonna 1889. Kennelliitto jakaa koira-alan asiantuntijatietoa, edistää puhdasrotuisten koirien kasvattamista ja monipuolista koiraharrastusta sekä parantaa koiranpitoa Suomessa. Liiton jäseninä on noin 1 900 koiraharrastusyhdistystä ja yli 146 000 henkilöjäsentä. www.kennelliitto.fi



Pääjärjestäjinä turkistarhauksen kieltämiseen tähtäävässä aloitteessa toimivat Animalia, Luonto-Liitto, Oikeutta Eläimille ja SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto. Tavoitteena on kerätä 50,000 nimeä, jolloin aloite otetaan eduskunnan käsittelyyn. Nimiä keräämässä on lisäksi suuri joukko muita järjestöjä ja yrityksiä. Aikaa nimien keräämiseen on kuusi kuukautta, marraskuun puoliväliin saakka.

Kampanjan kannatuslomakkeen voit täyttää seuraavissa Pesun yhteistyöyrityksissä Tampereella:

  • Sohvin eläintarvikeliike, Näsilinnankatu 38
  • Nitrobabe, Otavalankatu 9
  • Kynsi- ja ripsistudio Feik.It, Satakunnankatu 38
  • Koirakoutsi KK, Teivaalantie 7

Lomakkeita voi itse tulostaa kampanjasivuilta osoitteesta http://turkistarhatonsuomi.fi/aloite, mistä löydät myös lisätietoja aloitteesta. Jos haluat omalla alueellasi kerätä nimiä aktiivisesti, lomakkeita saat myös Pesulta.


Ihmisillä tuntuu usein olevan vielä käsitys kanista häkkieläimenä. Mikään eläin ei kuitenkaan ole häkkieläin. Eläimellä on samat tarpeet riippumatta siitä, onko se ihmisen näkökulmasta lemmikki vai tuotantoeläin. Eläimelle pitäisi aina pystyä tarjoamaan mahdollisimman hyvin sen luontaista käyttäytymistä vastaavat olosuhteet. Tätä edellyttää eläinsuojelulainsäädäntökin.

Mikään ihmisen harrastus (esimerkiksi näyttely- tai kasvatustoiminta) tai mukavuudenhalu ei oikeuta eläintenpitoon, joka tapahtuu eläimen hyvinvoinnin ja lajiominaisen käyttäytymisen kustannuksella. Häkittäminen kanin oman turvallisuuden vuoksi ei myöskään ole perusteltua. Oma asunto on täysin mahdollista tehdä kaniturvalliseksi esimerkiksi nostamalla sähköjohdot kanin ulottumattomiin tai piilottamalla ne metalliverkon taakse.  

Kani ei voi toteuttaa itseään häkissä istuen. Liikkumattomuus masentaa mielen ja haurastuttaa luut. Villikanit tekevät hyvinkin pitkiä loikkalenkkejä yhden yön aikana, etsien muun muassa ruokaa. Mitä tekee häkkiin suljettu kani? Puree kaltereita, tömistää takajalkaa ja yrittää päästä vankilastaan ulos tai heittelee tarvikkeitaan ja yrittää siten purkaa turhautumistaan. Jos kani ei tee mitään häkissä, on todella syytä huolestua. Kani on nimittäin jo alistunut ankeaan kohtaloonsa ja menettänyt elämänhalunsa. Häkki voi toimia kanille suojapaikkana ja wc-tilana. Kani ei kuitenkaan ole ”häkkieläin” sen enempää kuin kissa tai koirakaan, vaan sen täytyy saada liikkua vapaasti – myös yöllä ja silloin kun omistaja ei ole kotona. Yhdistys kehottaakin kanille häkkielämää suunnittelevia hylkäämään kanin hankinnan kokonaan. Neuvoja vastuulliseen kaninpitoon saa esimerkiksi Pesu ry:ltä.



Kesyrotat ovat seurallisia laumaeläimiä eikä niitä pidä pitää yksin. Kesyrotat elävät yleensä noin 2-4 vuotta. Valitettavasti niidenkin ikä lyhenee huomattavasti siksi, että niille tulee iän myötä kasvaimia tai muita sairauksia. Ilman kasvaimia rotat saattavat ylittää viiden ikävuoden, mutta se on melko harvinaista. Rotta on hämäräeläin eli vilkkaimmillaan yleensä illalla, yöllä ja aamulla, mutta ne sopeutuvat hyvin omistajansa rytmiin. Kaikki kesyrotat polveutuvat isorotasta (Rattus norvegicus) ja kuuluvat jyrsijöihin.

Hankinta

Kesyrotat ovat luovutusikäisiä kuusiviikkoisina ja sukukypsiä noin seitsemän viikon ikäisinä. Tiineysaika kestää yleensä kolme viikkoa ja rotta saattaa jopa saada reilut 10 poikasta kerralla. Kannattaa hankkia kaksi tai useampi samaa sukupuolta olevaa rottaa samasta poikueesta. Sukupuolet erottaa toisistaan siten, että uroksella on selvät kivekset ja suipompi peräpää kuin naaraalla. Uroksen peräaukon ja sukupuoliaukon väli on myös pitempi kuin naaraalla. Naaraan nisät ovat näkyvissä noin viikon vanhana.

Häkki

Rotat tarvitsevat paljon tilaa ja virikkeitä. Niiden häkiksi sopii parhaiten korkea häkki. Häkkiin niille tulee laittaa useita tasoja, oksia sekä tikapuita. Tasoja voi tehdä itse erilaisista koreista (polkupyörän kori) tai vaikkapa rautakaupasta saatavista tiskikaapin kuivaustasoista. Tasot voi kiinnittää häkkiin rautalangalla. Virikkeiksi käyvät esimerkiksi riippumatot, joita on helppo tehdä itse. Riippumaton materiaaliksi käy pieni pyyhe, jonka pitkä sivu on noin 20–30 senttimetriä. Pyyhkeen voi ripustaa kulmista, ripustusnarun tai hakaneulojen avulla häkin kattoon. Nuorille ja siksi myös kevyemmille yksilöille käy ripustukseen myös verhoklipsit. Tunneleita voi rakentaa esimerkiksi puhtaista maitotölkeistä tai muista isommista pahvirasioista. Moni rotta pitää myös paperipusseista, sillä niissä on kiva piileskellä ja rapistella. Rotilla tulee olla häkissään myös pesäkoppi. Pesäkopin materiaalin pitää olla jotain muuta kuin muovia. Muovi on pahaksi, koska rotta usein merkkaa pesäkoppiaan ja muovisessa kopissa ilma ei vaihdu ja rotalle voi tulla hengitysvaikeuksia. Kuivikkeina käytetään mieluiten puupellettiä tai haapahaketta, sillä rotat saavat herkästi hengitysvaivoja pölyävästä kutterinpurusta. Häkissä tulee olla myös suola- ja kalkkikivet, ruokakuppi ja juomapullo. Rotat eivät kestä kovin korkeaa lämpötilaa, joten häkki pitää pitää kesäisin viileässä ja varjoisassa paikassa. Rotat eivät myöskään kestä kuivaa ilmaa hyvin, joten ilmankosteuttajista voi joskus olla apua etenkin talvella. Älä hanki rotille juoksupyörää, sillä niiden häntä jää pinnojen väliin ja voi murtua.

Ruokinta

Kesyrotta on sekasyöjä. Kesyrotan pääruokaa on rottapelletti ja siemensekoitus, joita on aina oltava tarjolla. Siemenseoksia ja pellettiä valitessa kiinnitä huomiota tuoteselosteeseen. Älä osta sokeria tai paljon väriaineita sisältäviä seoksia. Liika rasva ruokavaliossa aiheuttaa ihoärsytystä. Liika proteiini taas on haitallista ja voi aiheuttaa etenkin uroksille paiseita. Rottapellettiä ja siemenseosta löytyy eläintarvikeliikkeistä. Seosten lisäksi rotille annetaan vihanneksia, hedelmiä, marjoja, keitettyä perunaa, riisiä, makaronia, puuroa sekä pari kertaa viikossa lihaa tai kananmunaa. Tuoreruuaksi käyvät esimerkiksi kurkku, salaatti, persilja, päärynä, omena, banaani, luumu, viinirypäleet, lanttu, porkkana, mustikat ja vadelmat. Nakerreltavaksi sille voi antaa kuivattua leipää, näkkileipää, koirankeksiä tai lehtipuiden oksia. Joskus voi antaa esimerkiksi palan juustoa tai maustamatonta jogurttia. Rotan luonnollista ravintoa ovat myös hyönteiset, joten rotalle voi tarjota vaikkapa kuivattuja jauhomatoja tai kuolleina löytyneitä tavallisia kärpäsiä. Ruokavalion on oltava monipuolista, ettei puutostauteja pääse syntymään. Raikasta vettä tulee olla aina tarjolla. Jäistä tai suoraan jääkaapista otettua ruokaa ei saa antaa rotille. Ruokinta kerran vuorokaudessa riittää ja paras aika ruokkia on iltaisin, kun rotat ovat virkeimmillään.

Käsittely

Kesyrotat kesyyntyvät hyvin, kunhan ne totutetaan käsittelyyn ja ihmisseuraan jo poikasina. Arat rotat purevat herkästi. Rotat rakastavat kiipeilyä ihmisten olkapäillä ja hihoissa. Niille voi myös opettaa temppuja herkkupalojen avulla. Rotilla on huono näkö, mutta sitäkin parempi hajuaisti, joten on tärkeää antaa rotan ensin haistella kättä ennen kuin nostaa sen syliin. Oikea nostotapa on nostaa rottaa kainaloiden takaa ja tukea myös takapäätä. Terveiden rottien ei kuulu äännellä, mutta jotkut rotat saattavat kiljaista syliin otettaessa ja lajitovereiden kanssa painiessaan, mikä on ihan normaalia. Hampaiden narskutus on yleensä hyvän olon merkki – etenkin rapsuteltaessa. Muut äänet eli vikinät, tuhinat ja pärskähtelyt ovat sairauden oireita.

Hoito

Kesyrottien on päästävä jaloittelemaan päivittäin, elleivät ne saa olla asunnossa vapaana koko ajan. Ne ovat niin seurallisia eläimiä, että nauttivat esimerkiksi tv:n katselusta omistajansa olkapäällä. Muista nostaa sähköjohdot rotan ulottumattomiin, ettei niitä nakerrella. Häkki siivotaan vähintään kaksi kertaa viikossa ja samalla pestään tasot ja oksat hyvin. Muista pestä myös vesipullo ja ruokakuppi. Vesi on vaihdettava päivittäin. Rotat likaavat joskus häntänsä, minkä vuoksi niiden häntä pitää pestä aina tarvittaessa eli kun se on näkyvästi likainen. Häntä on tärkeä lämmönsäätelyväline rotalle. Hajustamaton suihkusaippua ja pehmeä hammasharja ovat hyviä apuvälineitä hännän pesussa. Pesu onnistuu helpoiten lavuaarissa käsisuihkun avulla. Veden pitää olla kädenlämpöistä. Itseään merkkaavia uroksia voi joutua pesemään joskus kokonaan niskasta alaspäin, mutta silloin on varottava veden joutumista korviin. Jotta rotta ei vilustuisi, sen pitää saada kuivua kokonaan lämpimässä ja vedottomassa paikassa (esimerkiksi pyyhkeillä vuoratussa kantokopassa) ennen häkkiin palauttamista. Etenkin talvella häntä pitää pesun jälkeen rasvata hajustamattomalla kosteusvoiteella, ettei se kuivu. Kynsiä leikataan muutaman viikon välein, elleivät ne kulu itsestään. Liian pitkä kynsi on koukkuun kaartuva ja se tuntuu terävältä iholla. Vain kynnen terävä kärki lyhennetään ja pitää varoa ydintä, ettei verta pääse vuotamaan. Terveellä rotalla on kuivat ja kirkkaat silmät, vuotamaton nenä, kiiltävä ja puhdas turkki, ja olemus on muutenkin pirteä.

Yleisimmät sairaudet

Punainen erite silmissä ja nenässä vähäisessä määrin on normaalia rotalle. Erite ei ole verta, vaikka se siltä saattaakin näyttää. Jos erittyminen on runsasta, rotalla voi olla stressiä tai jokin sairaus. Tällöin rotta on vietävä eläinlääkäriin.

Hengitystieoireet Rotilla esiintyy kroonista keuhkotulehdusta, jonka aiheuttaa yleensä Mycoplasma pulmonis -bakteeri. Eläinlääkäri Lotta Pänkälän mukaan mykoplasma voi tarttua rotasta poikasiin jo kohdussa, ilman välityksellä tai ihmisestä (esimerkiksi kädet, vaatteet). Vaikka rotta ei ole itse sairas, se voi kantaa bakteeria oireettomana. Uuden rotan tuominen omien rottien laumaan on siis aina riski, koska muuton aiheuttama stressi voi laukaista taudin. Yleensä mykoplasma sairastuttaa sellaisen rotan, jolla on jo jonkin viruksen tai stressin vuoksi heikentynyt vastustuskyky. Eläinlääkäri Pänkälän mukaan hiirellä, hamsterilla ja gerbiilillä on myös todettu M. pulmonista, mutta lajien välisestä tarttumisesta ei ole juuri tietoa. Yleensä mykoplasmat ovat kuitenkin eri lajeilla omanlaisiaan. Mykoplasma ei selviä pitkään eläimen ulkopuolella ja on herkkä kuivumiselle. Rotan oireita pystytään lieventämään antibiooteilla, mutta ne eivät tapa bakteeria.

Kasvaimet ovat yleinen vaiva rotilla. Alttius saada kasvaimia voi olla perinnöllistä tai johtua väärästä ruokavaliosta ja liikalihavuudesta. Eläinlääkärin vastaanotolla katsotaan, onko kyseessä hyvänlaatuinen vai pahanlaatuinen kasvain ja mitä sille voi tehdä.



LÄHDEKIRJALLISUUS:
Alderton, David (1990). Pikkujyrsijöiden hoito. Hamsterit, gerbiilit, rotat, hiiret ja chinchillat. 2. painos. Jyväskylä: Gummerus.
Lassila, Pilvi (2001). Eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito. Ohjeita omistajille. 3. painos. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Salo, Outi Pauliina (1992). Kesyrotat. Juva: WSOY.
Telkänranta, Helena (2006). Pienlemmikkien virikeopas. Sanasilta Oy.


Tämän vuoden eläintenviikon teemaeläinten kunniaksi on paikallaan muistaa kaneja ja jyrsijöitä omalla artikkelilla. Koska oikea ja monipuolinen ruokinta on tärkeä osa kanien ja jyrsijöiden elämää, on hyvä käydä läpi luonnossa kasvavia tai itse kasvatettavia kasveja, joita voi tarjota omalle lemmikille. Tuoreruoka on kuitenkin vain yksi lisä kanin ja jyrsijän ruokavalioon, eikä niiden pääruokaa tai muuta niiden tarvitsemaa ravintoa tule unohtaa.

Luonnosta ruuan kerääminen tai sen kasvattaminen itse on halpa vaihtoehto kaupassa myytäville erilaisille kanien ja jyrsijöiden herkkupaloille. Kesällä toreilla myydään paljon porkkanoita, mutta kanin tai jyrsijän omistaja on kiinnostunut porkkanoiden lisäksi myös porkkanoiden naateista. Usein torimyyjät antavat pussillisen naatteja ihan ilmaiseksi, kun niitä menee lemmikilleen pyytämään. Muutenhan naatit menisivät roskiin.

Metsässä kävellessä kannattaa pitää silmät auki, sillä sieltäkin löytyy monenmoista ravinnoksi kelpaavaa. Sekä kanille että esimerkiksi hamsterille käy nakerreltavaksi mustikan ja puolukan varvut. Varpuja kannattaa kerätä ennen kuin marjoja on ilmestynyt. Luonnollista ravintoa pikkulemmikille tarjoavat myös erilaiset marjat. Esimerkiksi vadelmaa voi antaa hamsterille, hiirelle, rotalle ja gerbiilille, kun taas vadelman lehtiä syövät mielellään ainakin kani ja marsu.

Omalta kotipihalta tai sen läheisyydestä saattaa löytyä herkullisia ja meheviä voikukan lehtiä, jotka ovatkin yleinen kanien ja erilaisten jyrsijöiden herkku. Myös voikukan kukinnot kelpaavat makupalaksi ja niitä voi vaikkapa kuivattaa talvea varten varastoon. Valkoapila on toinen yleinen kasvi, jota voi antaa sekä kaneille että esimerkiksi hamstereille. Ruuaksi käy koko kasvi. On kuitenkin muistettava, että kaneille ei saa antaa puna-apilaa, kun taas hamstereille sekin käy. Makealta maistuva hiirenvirna tuntuu tekevän myös kauppansa, joten sitäkin kannattaa kerätä talteen. Piharatamo, tai toiselta nimeltään rautalehti, on mainio lisä ainakin kanien, hamstereiden ja marsujen ruokavalioon. Pihatähtimö eli vesiheinä käy näiden edellä mainittujen lemmikkien lisäksi myös gerbiileille.

Yrttien kasvatus kotona kannattaa aina, sillä kaneille ja marsuille voi tarjota erilaisia makuelämyksiä yrttien avulla. Yrteistä parhaiten maistuvat yleensä voimakkaasti tuoksuvat kasvit, kuten tilli ja salvia. Jos yrttejä ei vielä kotona kasva, niitä saa kätevästi istutettua kaupassa hevi-osastolla myytävien ruukkujen avulla.

Jos omalta tai tuttavan takapihalta löytyy omenapuu, omenoiden lisäksi kani tai jyrsijä syö mielellään puun oksia sekä lehtiä. Kaikenlaiset oksat tarjoavat lemmikille paitsi syötävää ja nakerreltavaa, myös luonnonmukaisen virikkeen. Oksien yli on mukava loikkia tai kiipeillä ja niiden alle on kiva piiloutua. Ne, joilla ei omenapuita ole, voivat kerätä luonnosta esimerkiksi koivun, pajun, pihlajan tai haavan oksia lehtineen. Kokeilemalla eri puiden oksia, löydät lemmikkisi mieltymykset ja osaat tarjota parhaimmalta maistuvia nakerreltavia. Toiselle lemmikille suurinta herkkua on omenapuu, kun taas joku toinen syö mieluiten haapaa.

Hyvä muistaa: Luonnosta kerätyn ravinnon pitää olla lemmikille annettaessa puhdasta ja huoneenlämpöistä. Likaista tai suoraan jääkapista otettua ruokaa ei saa antaa. Ilman- ja muiden saasteiden takia ravintoa ei pidä kerätä autoteiden läheltä. Mahdollisuuksien mukaan lemmikki on hyvä madottaa (lähinnä kani ja marsu), jotta ruuasta ei tule ylimääräisiä ystäviä. Jotta vältytään ikäviltä vatsavaivoilta, anna tuoreruokaa ensin varovasti ja lisää määrää vähitellen. Älä kerää kasveja, joita et tunne.


Lähdekirjallisuutta:
Lassila, Pilvi (2001). Eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Picken, Päivi & Anthony (2009). Luonnonkasveja kanille. http://www.lurppa.net/kani/lkasveja.htm