Kesyrotat ovat seurallisia laumaeläimiä eikä niitä pidä pitää yksin. Kesyrotat elävät yleensä noin 2-4 vuotta. Valitettavasti niidenkin ikä lyhenee huomattavasti siksi, että niille tulee iän myötä kasvaimia tai muita sairauksia. Ilman kasvaimia rotat saattavat ylittää viiden ikävuoden, mutta se on melko harvinaista. Rotta on hämäräeläin eli vilkkaimmillaan yleensä illalla, yöllä ja aamulla, mutta ne sopeutuvat hyvin omistajansa rytmiin. Kaikki kesyrotat polveutuvat isorotasta (Rattus norvegicus) ja kuuluvat jyrsijöihin.
Hankinta
Kesyrotat ovat luovutusikäisiä kuusiviikkoisina ja sukukypsiä noin seitsemän viikon ikäisinä. Tiineysaika kestää yleensä kolme viikkoa ja rotta saattaa jopa saada reilut 10 poikasta kerralla. Kannattaa hankkia kaksi tai useampi samaa sukupuolta olevaa rottaa samasta poikueesta. Sukupuolet erottaa toisistaan siten, että uroksella on selvät kivekset ja suipompi peräpää kuin naaraalla. Uroksen peräaukon ja sukupuoliaukon väli on myös pitempi kuin naaraalla. Naaraan nisät ovat näkyvissä noin viikon vanhana.
Häkki
Rotat tarvitsevat paljon tilaa ja virikkeitä. Niiden häkiksi sopii parhaiten korkea häkki. Häkkiin niille tulee laittaa useita tasoja, oksia sekä tikapuita. Tasoja voi tehdä itse erilaisista koreista (polkupyörän kori) tai vaikkapa rautakaupasta saatavista tiskikaapin kuivaustasoista. Tasot voi kiinnittää häkkiin rautalangalla. Virikkeiksi käyvät esimerkiksi riippumatot, joita on helppo tehdä itse. Riippumaton materiaaliksi käy pieni pyyhe, jonka pitkä sivu on noin 20–30 senttimetriä. Pyyhkeen voi ripustaa kulmista, ripustusnarun tai hakaneulojen avulla häkin kattoon. Nuorille ja siksi myös kevyemmille yksilöille käy ripustukseen myös verhoklipsit. Tunneleita voi rakentaa esimerkiksi puhtaista maitotölkeistä tai muista isommista pahvirasioista. Moni rotta pitää myös paperipusseista, sillä niissä on kiva piileskellä ja rapistella. Rotilla tulee olla häkissään myös pesäkoppi. Pesäkopin materiaalin pitää olla jotain muuta kuin muovia. Muovi on pahaksi, koska rotta usein merkkaa pesäkoppiaan ja muovisessa kopissa ilma ei vaihdu ja rotalle voi tulla hengitysvaikeuksia. Kuivikkeina käytetään mieluiten puupellettiä tai haapahaketta, sillä rotat saavat herkästi hengitysvaivoja pölyävästä kutterinpurusta. Häkissä tulee olla myös suola- ja kalkkikivet, ruokakuppi ja juomapullo. Rotat eivät kestä kovin korkeaa lämpötilaa, joten häkki pitää pitää kesäisin viileässä ja varjoisassa paikassa. Rotat eivät myöskään kestä kuivaa ilmaa hyvin, joten ilmankosteuttajista voi joskus olla apua etenkin talvella. Älä hanki rotille juoksupyörää, sillä niiden häntä jää pinnojen väliin ja voi murtua.
Ruokinta
Kesyrotta on sekasyöjä. Kesyrotan pääruokaa on rottapelletti ja siemensekoitus, joita on aina oltava tarjolla. Siemenseoksia ja pellettiä valitessa kiinnitä huomiota tuoteselosteeseen. Älä osta sokeria tai paljon väriaineita sisältäviä seoksia. Liika rasva ruokavaliossa aiheuttaa ihoärsytystä. Liika proteiini taas on haitallista ja voi aiheuttaa etenkin uroksille paiseita. Rottapellettiä ja siemenseosta löytyy eläintarvikeliikkeistä. Seosten lisäksi rotille annetaan vihanneksia, hedelmiä, marjoja, keitettyä perunaa, riisiä, makaronia, puuroa sekä pari kertaa viikossa lihaa tai kananmunaa. Tuoreruuaksi käyvät esimerkiksi kurkku, salaatti, persilja, päärynä, omena, banaani, luumu, viinirypäleet, lanttu, porkkana, mustikat ja vadelmat. Nakerreltavaksi sille voi antaa kuivattua leipää, näkkileipää, koirankeksiä tai lehtipuiden oksia. Joskus voi antaa esimerkiksi palan juustoa tai maustamatonta jogurttia. Rotan luonnollista ravintoa ovat myös hyönteiset, joten rotalle voi tarjota vaikkapa kuivattuja jauhomatoja tai kuolleina löytyneitä tavallisia kärpäsiä. Ruokavalion on oltava monipuolista, ettei puutostauteja pääse syntymään. Raikasta vettä tulee olla aina tarjolla. Jäistä tai suoraan jääkaapista otettua ruokaa ei saa antaa rotille. Ruokinta kerran vuorokaudessa riittää ja paras aika ruokkia on iltaisin, kun rotat ovat virkeimmillään.
Käsittely
Kesyrotat kesyyntyvät hyvin, kunhan ne totutetaan käsittelyyn ja ihmisseuraan jo poikasina. Arat rotat purevat herkästi. Rotat rakastavat kiipeilyä ihmisten olkapäillä ja hihoissa. Niille voi myös opettaa temppuja herkkupalojen avulla. Rotilla on huono näkö, mutta sitäkin parempi hajuaisti, joten on tärkeää antaa rotan ensin haistella kättä ennen kuin nostaa sen syliin. Oikea nostotapa on nostaa rottaa kainaloiden takaa ja tukea myös takapäätä. Terveiden rottien ei kuulu äännellä, mutta jotkut rotat saattavat kiljaista syliin otettaessa ja lajitovereiden kanssa painiessaan, mikä on ihan normaalia. Hampaiden narskutus on yleensä hyvän olon merkki – etenkin rapsuteltaessa. Muut äänet eli vikinät, tuhinat ja pärskähtelyt ovat sairauden oireita.
Hoito
Kesyrottien on päästävä jaloittelemaan päivittäin, elleivät ne saa olla asunnossa vapaana koko ajan. Ne ovat niin seurallisia eläimiä, että nauttivat esimerkiksi tv:n katselusta omistajansa olkapäällä. Muista nostaa sähköjohdot rotan ulottumattomiin, ettei niitä nakerrella. Häkki siivotaan vähintään kaksi kertaa viikossa ja samalla pestään tasot ja oksat hyvin. Muista pestä myös vesipullo ja ruokakuppi. Vesi on vaihdettava päivittäin. Rotat likaavat joskus häntänsä, minkä vuoksi niiden häntä pitää pestä aina tarvittaessa eli kun se on näkyvästi likainen. Häntä on tärkeä lämmönsäätelyväline rotalle. Hajustamaton suihkusaippua ja pehmeä hammasharja ovat hyviä apuvälineitä hännän pesussa. Pesu onnistuu helpoiten lavuaarissa käsisuihkun avulla. Veden pitää olla kädenlämpöistä. Itseään merkkaavia uroksia voi joutua pesemään joskus kokonaan niskasta alaspäin, mutta silloin on varottava veden joutumista korviin. Jotta rotta ei vilustuisi, sen pitää saada kuivua kokonaan lämpimässä ja vedottomassa paikassa (esimerkiksi pyyhkeillä vuoratussa kantokopassa) ennen häkkiin palauttamista. Etenkin talvella häntä pitää pesun jälkeen rasvata hajustamattomalla kosteusvoiteella, ettei se kuivu. Kynsiä leikataan muutaman viikon välein, elleivät ne kulu itsestään. Liian pitkä kynsi on koukkuun kaartuva ja se tuntuu terävältä iholla. Vain kynnen terävä kärki lyhennetään ja pitää varoa ydintä, ettei verta pääse vuotamaan. Terveellä rotalla on kuivat ja kirkkaat silmät, vuotamaton nenä, kiiltävä ja puhdas turkki, ja olemus on muutenkin pirteä.
Yleisimmät sairaudet
Punainen erite silmissä ja nenässävähäisessä määrin on normaalia rotalle. Erite ei ole verta, vaikka se siltä saattaakin näyttää. Jos erittyminen on runsasta, rotalla voi olla stressiä tai jokin sairaus. Tällöin rotta on vietävä eläinlääkäriin.
Hengitystieoireet Rotilla esiintyy kroonista keuhkotulehdusta, jonka aiheuttaa yleensä Mycoplasma pulmonis -bakteeri. Eläinlääkäri Lotta Pänkälän mukaan mykoplasma voi tarttua rotasta poikasiin jo kohdussa, ilman välityksellä tai ihmisestä (esimerkiksi kädet, vaatteet). Vaikka rotta ei ole itse sairas, se voi kantaa bakteeria oireettomana. Uuden rotan tuominen omien rottien laumaan on siis aina riski, koska muuton aiheuttama stressi voi laukaista taudin. Yleensä mykoplasma sairastuttaa sellaisen rotan, jolla on jo jonkin viruksen tai stressin vuoksi heikentynyt vastustuskyky. Eläinlääkäri Pänkälän mukaan hiirellä, hamsterilla ja gerbiilillä on myös todettu M. pulmonista, mutta lajien välisestä tarttumisesta ei ole juuri tietoa. Yleensä mykoplasmat ovat kuitenkin eri lajeilla omanlaisiaan. Mykoplasma ei selviä pitkään eläimen ulkopuolella ja on herkkä kuivumiselle. Rotan oireita pystytään lieventämään antibiooteilla, mutta ne eivät tapa bakteeria.
Kasvaimet ovat yleinen vaiva rotilla. Alttius saada kasvaimia voi olla perinnöllistä tai johtua väärästä ruokavaliosta ja liikalihavuudesta. Eläinlääkärin vastaanotolla katsotaan, onko kyseessä hyvänlaatuinen vai pahanlaatuinen kasvain ja mitä sille voi tehdä.
LÄHDEKIRJALLISUUS: Alderton, David (1990). Pikkujyrsijöiden hoito. Hamsterit, gerbiilit, rotat, hiiret ja chinchillat. 2. painos. Jyväskylä: Gummerus. Lassila, Pilvi (2001). Eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito. Ohjeita omistajille. 3. painos. Helsinki: Helsingin yliopisto. Salo, Outi Pauliina (1992). Kesyrotat. Juva: WSOY. Telkänranta, Helena (2006). Pienlemmikkien virikeopas. Sanasilta Oy.
Näin kesäaikaan Pesu haluaa muistuttaa kaikkia lemmikkien omistajia eläinten kiinnipidosta -erityisesti luonnonvaraisten eläinten pesimäaikaan.
Syy siihen, miksi taajamissakin kulkee kissoja vapaana, on niiden huolettomuus, itsenäisyys ja viihtyminen seikkailu- ja saalistusmatkoilla. Tämän pidemmälle omistajat eivät sitten ajattelekaan. Ulkona ilman valvontaa liikkuvaa kissaa uhkaavat monet vaarat kuten liikenne, myrkyt, väkivalta, taudit ja eksyminen. Jos annat kissasi kulkea vapaana, jätät lemmikkisi samalla näiden vaarojen armoille. Kissa voi vain yksinkertaisesti kadota. Kissojen vapaanapitäjät tulevat harvoin ajatelleeksi Suomen petoeläimiä. Ilveksiä, kettuja sekä kanahaukkoja voi tavata taajamienkin lähistöillä, mutta eritoten maaseudulla. Myös huuhkajalle kissa on mieluinen saalis.
Vapaasti kuljeksivista kissoista aiheutuu kaupunki- ja taajama-alueilla myös suoranaista haittaa naapurustolle. Paitsi että kissat ovat haittana naapureille, ne myös verottavat Suomen luonnonvaraisten eläinten populaatioita. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kissojen kynsiin jää Suomessa vuosittain yli kuusi miljoonaa lintua, mikä näkyy jo varpus- ja fasaanikannoissa.
Harmittavan monet ulkokissat ovat edelleenkin leikkaamattomia, ja naaraat synnyttävät useita pentueita vuodessa vapaan ulkoilun seurauksena. Leikkaamaton naaras on alttiina kohtu- ja nisäkasvaimille sekä -tulehduksille. Sterilointi naaraalla ja kastrointi uroksella kuuluvat jokaisen kissan perusterveydenhoitoon. Eläinsuojeluyhdistykset ovat pullollaan ulkoa löydettyjä kissoja. Suurin osa näistä on leikkaamattomia, arkoja ja huonokuntoisia.
Kissasta saa sisälemmikin, jos sitä on pennusta asti pidetty sisällä. Vanhemmankaan eläimen totuttaminen ei ole vaikeaa, vaikka se omistajan kärsivällisyyttä vaatiikin. Miten kissan sitten saa viihtymään ihmisten parissa? On omistajan velvollisuus järjestää kissalle virikkeitä — erilaisia kiipeily- ja raapimapuita sekä tasoja leikkimistä ja mahdollista lajitoveria unohtamatta. Leikkiminen laukaisee petoeläimessä saman mielihyvän tunteen kuin sen oikeasti saalistaessa. Jos kissa pitää ulkona olemisesta, sille voi rakentaa tarhan virikkeineen tai totuttaa sen valjaisiin. Ulkoilu ei ole kuitenkaan välttämättömyys.
Hyvä kissanomistaja siis huolehtii lemmikistään, antaa sille rakkautta ja hellyyttä, hankkii riittävästi tietoa eläimestä ja suojelee kissaa kaikin mahdollisin tavoin sitä uhkaavilta vaaroilta.
Netissä on runsaasti tietoa lemmikkieläimistä, mutta tiedon etsijöiden on usein vaikeaa arvioida, mikä valtavasta tarjonnasta on luotettavaa. SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto on avannut lapsille oman eläinaiheisen nettisivuston. Ellukortti.fi -sivusto pohjautuu SEYn kehittämään Eläintaitokoulutus ELLUun. ELLU korostaa asiantuntevan tiedon merkitystä eläinsuojelussa, eläinten hyvinvoinnissa ja lemmikkieläinten hoidossa. Ellukortti.fi -sivustolta löytyy luotettavaa tietoa lemmikeistä ja niiden hoitamisesta sekä tehtäviä, tarinoita, kuvia ja videoita.
Lapset ovat kiinnostuneita eläimistä, ja lukemattomiin lapsiperheisiin hankitaankin lemmikkieläimiä. Luotettavalle tiedolle on kovasti kysyntää, mutta kattavaa ja asiantuntevaa tietoa lemmikkieläimistä on varsin vaikeaa löytää. Monesti päätös lemmikin ottamisesta tehdään ikävä kyllä riittämättömin tiedoin , kertoo SEYn nuorisotoiminnan koordinaattori Elina Sipilä syistä, jotka johtivat Ellukortti.fi sivuston perustamiseen.
SEYn perustama Ellukortti.fi -sivusto tarjoaa omasta lemmikkieläimestä haaveileville kunnon tietopaketin eläimistä, eläimellistä ja mukavaa ajankulua unohtamatta. Ellukortti.fi sopii eläinten omistajien lisäksi hyvin myös niille, jotka ovat vielä harkitsemassa lemmikkieläimen hankintaa tai jotka etsivät perustietoa eläimistä. Ellukortti.fi -sivustolla on tarjolla oppia lemmikkieläimistä tarinoiden ja tekemisen kautta. SEYn tavoitteena on rakentaa sivuja yhdessä lasten kanssa. Lukijat saavat myös itse lähettää sivustolle kuvia ja tarinoita sekä vaikuttaa sivujen sisältöön. Yksi Ellukortti.fi -sivuston tärkeimmistä tavoitteista on tuoda SEYn Eläintaitokoulutus ELLUn kurssisisältöjä yhä useamman lapsen ja nuoren ulottuville. Eläintaitokoulutus ELLU on eläinten hyvinvointia ja eläinten oikeutta virikkeelliseen ja lajinomaiseen elämään korostava koulutuskokonaisuus lapsille ja nuorille. ELLU antaa valmiuksia omien eläinasenteiden tutkimiseen sekä eläintietojen ja -taitojen kartuttamiseen. Koulutetut ELLU-ohjaajat järjestävät Eläintaitokursseja SEYn paikallisyhdistyksissä ympäri Suomen. Koulutuksen hyväksytysti suorittaneille myönnetään Eläintaitokortti ELLU, joka on todistus eläinosaamisesta. Vuodesta 2008 koulutuksen on suorittanut noin 180 lasta eri puolilla Suomea.
Lisätietoja: www.ellukortti.fi www.sey.fi SEYn nuorisotoiminnan koordinaattori Elina Sipilä p. 050 386 6893, sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. SEYn toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö p. 050 371 2740, sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. Lue lisää Eläintaitokoulutus ELLUsta: http://www.sey.fi/nuoret/elaintaitokoulutus_ellu
Eläinjärjestöt varoittavat epäeettisistä koirakouluista - Koirankoulutusala on pitkälti säätelemätöntä toimintaa
Koiraharrastuksen suosio on kasvanut viime vuosina, sillä koiria on nyt Suomessa enemmän kuin koskaan. Kaikille halukkaille ei riitä yhdistystoiminnan puitteissa paikkoja harrastus- ja koulutusryhmissä. Koira-asiantuntijuuden kysyntää lisäävät myös koirilla ilmenevät käytösongelmat, joihin koiranomistajat haluavat apua kokeneemmilta. Lukuisia yksityisiä koirakouluja on syntynyt vastaamaan kasvaneeseen kysyntään.
Koirakoulujen toimintaa tai koiran kouluttamiseen liittyviä titteleitä ei valvo mikään virallinen taho. Tämä tarkoittaa, että kuka tahansa voi perustaa koirakoulun ja kutsua itseään koira-asiantuntijaksi tai ongelmakoirankouluttajaksi. Osa kouluttajista on asiaansa perehtyneitä pitkän linjan koiraharrastajia, toisilla taas ei ole kokemusta nimeksikään. Kuluttajalle ainoa keino selvittää kouluttajan pätevyys on kysellä häneltä tämän käymistä koulutuksista, koirakokemuksesta sekä siitä, millaisella tutkimustiedolla kouluttaja perustelee koulutusmetodinsa. Koiraharrastajat ovat tehokkaasti verkostoituneita, joten myös puskaradiota kannattaa kuunnella.
FIV on kissan immuunikadon aiheuttama virus. FIV on verrattavissa ihmisen HIV-virukseen. Virusta kantava kissa voi elää hyvin onnellisen ja pitkänkin elämän. Tästä viruksesta ei paljoa puhuta ja kissan omistajat usein kauhistelevat tautia pitäen sitä ”pahana mörkönä”. Harva kuitenkaan testauttaa virusta omalta kissaltaan, koska kissa on heidän mielestään täysin terve. On kuitenkin mahdollista, että osa näistä täysin terveistäkin kissoista kantaa virusta omistajan tietämättä. FIV tarttuu tavallisesti kissasta toiseen esimerkiksi astumisen, verensiirron, pureman tai sylkikontaktin välityksellä. FIV ei tartu juuri koskaan kissojen yhdessä käyttämien ruokakuppien tai hiekkalaatikoiden kautta.
FIV on kissan oma virus, eikä tartu ihmisiin tai muihin eläimiin. Jos perheessä elää kaksi rauhallista kissaa, joista vain toinen on todettu FIV-positiiviseksi on mahdollista, että tauti ei koskaan tartu perheen terveeseen kissaan. Kissanpennut eivät välttämättä myöskään saa aina tartuntaa emoltaan. FIV-tartunta pystytään toteamaan kissalla ainoastaan verikokeilla eläinlääkärissä. Jokainen kissa, varsinkin vapaasti ulkoilevat kissat olisi hyvä testauttaa säännöllisesti. FIV pystytään toteamaan kissalla 4 viikon kuluttua tartunnasta.
Oireet
Tartunnassa on erilaisia vaiheita ja oireet vaihtelevat vaiheen mukaan.
Akuutti vaihe: Kissa saattaa oireilla 1-2kk kuluttua tartunnasta, mutta aina omistaja ei edes huomaa lieviä oireita. Kissa saattaa olla normaalia rauhallisempi ja kuumeinen. Myös imusolmukkeet suurenevat. Tämä ensimmäinen vaihe saattaa kestää pari viikkoa, tai useamman kuukauden, jonka jälkeen oireet katoavat ja kissa vaikuttaa taas terveeltä ja normaalilta.
Oireeton kantajavaihe: Tämä vaihe voi kestää useita vuosia, jolloin kissa vaikuttaa terveeltä ilman minkäänlaisia oireita. On myös mahdollista, että kissa ei koskaan siirry kolmanteen vaiheeseen.
Krooninen vaihe: Tämä vaihe voi kestää kuukausista vuosiin. Kissan puolustuskyky heikkenee ja erilaisia tulehduksia alkaa ilmetä. Yleisimpiä tulehduksia ovat suun ja hengitysteiden tulehdukset, silmätulehdukset ja krooniset ihotulehdukset. Kissa saattaa myös ripuloida ja laihtua rankasti. Mitään rokotetta tai hoitokeinoa tartuntaan ei ole vaan kissa kuolee.
Jos sinulla on kissa, joka on todettu FIV-positiiviseksi, niin hoida häntä hyvin ja pidä rokotukset voimassa siihen saakka, kun kissallasi alkaa krooninen vaihe (ellei eläinlääkäri toisin suosittele). Muista kuitenkin aina mainita eläinlääkärille kissasi olevan viruksen kantaja, koska tämä tieto vaikuttaa rokotteen valintaan (rokotus tapetulla rokotteella).
Älä anna kissasi myöskään ulkoilla vapaana, koska hän voi tartuttaa toisiin kissoihin viruksen ja nämä muut vapaana ulkoilevat kissat tartuttavat sitä taas toisiin ja he toisiin. Pidetään tämä tauti omalta osaltamme kurissa!!!
Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry kehottaa lemmikeistään luopuvia omistajia varovaisuuteen. Liikkeellä on niin sanottuja eläintehtailijoita, jotka ilmoittelevat lehtien ja internetin ilmaispalstoilla antavansa kaikentyyppisille pitovaikeuseläimille hyvän kodin. Todellisuus on kuitenkin kaukana ilmoituksessa luvatusta hyvästä kodista. Eläintehtailija pitää suurta määrää eläimiä huonoissa oloissa eivätkä eläimet saa esimerkiksi tarvitsemaansa eläinlääkärinhoitoa tai tarpeeksi ravintoa. Lisäksi eläintehtailijalla voi jo olla voimassaoleva eläintenpitokielto. Eläintehtailija saattaa ostaa halvalla tai ottaa ilmaiseksi eläimiä, jotka hän sitten myy pienellä voitolla tai teettää niillä jälkikasvua. Tällainen ihminen ei välitä eläinten hyvinvoinnista.
Miten siis tunnistaa eläintehtailijan? Hälytyskellojen pitäisi soida viimeistään silloin, jos eläimen ottaja keksii syitä, miksi luovutus pitää tehdä esimerkiksi bensa-asemalla tai parkkipaikalla hänen kotinsa sijasta.
Yhdistys kehottaa lemmikeistään luopuvia omistajia ottamaan yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen, eläimen kasvattajaan tai eläinliikkeeseen, josta eläin on hankittu. Jos uutta kotia etsitään omin neuvoin, omistajaehdokkaat olisi tärkeää haastatella (esim. minne aikovat sijoittaa eläimen asumuksineen, millaiset vapaanaolomahdollisuudet he tarjoavat, keitä muita ihmisiä tai eläimiä perheeseen kuuluu, kuka on vastuussa eläimestä) ja eläimestä pitäisi pyytää vähintään muutaman kymmenen euron kulukorvaus sekä pyytää päästä näkemään uusi koti ennen eläimen luovutusta. Nämä toimenpiteet estävät eläimen joutumisen vääriin käsiin.
Kodinetsintään saa tarvittaessa lisää neuvoja paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä. Pesun kodittomien lemmikkien asioita hoitavien yhteystiedot löytyvät täältä»
Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry muistuttaa lemmikinomistajia helteen vaaroista. Kuumaan autoon tai suoraan auringonpaisteeseen jätettyä koiraa, kuten kaikkia muitakin lemmikkejä, uhkaa jo lyhyessä ajassa lämpöhalvaus. Pysäköidyn auton sisälämpötila nousee helteellä varjossakin vaarallisen korkeaksi, vaikka ikkunat olisivat raollaan.
Lämpöhalvauksen oireita ovat nopea hengitys, läähätys, kuolaaminen, oksentelu ja horjuminen. Kun koira ei enää ole levoton vaan makaa apaattisena paikallaan, sen pitää saada apua heti.
Jos näet, että kuumaan autoon on jätetty koira eikä se ole kunnossa, estä suora auringonpaiste autoon peittämättä kuitenkaan ilmanvaihtoa. Ellet löydä auton omistajaa, ota yhteys poliisiin.
Lämpöhalvauksen saanut koira siirretään viileään paikkaan ja sen oloa helpotetaan valelemalla varovasti kylmää vettä sen päälle noin puolen tunnin ajan. Vettä annetaan juotavaksi pieniä määriä kerrallaan. Kun koira virkoaa, se kannattaa viedä eläinlääkäriin. Jos koira on tajuton, se pitää viedä heti eläinlääkäriin.
Ehkäise ikävät seuraukset ja jätä lemmikki ostosreissujen ajaksi kotiin. Jos esimerkiksi koiran kanssa on pakko matkustaa, huolehdi siitä, että se pysyy viileänä, saa riittävästi raikasta juotavaa ja on suojassa suoralta auringonpaisteelta. Pidä usein taukoja ja ota koira silloin autosta ulos. Älä jätä koiraa ollenkaan helteellä autoon.
Kevään ja kesän tullen orvoiksi luullut luonnonvaraisten eläinten poikaset huolestuttavat eläinten ystäviä. On kuitenkin tavallista etteivät emot vietä koko aikaa poikastensa vieressä, eikä poikasella ole hätää, kun sen annetaan olla rauhassa. Jos löydät luonnonvaraisen eläimen poikasen, älä koske eläimeen tai ota sitä mukaasi turhaan ellet ole täysin varma, että eläimen emo on kuollut! Linnut saattavat viipyä ruoanhakumatkalla useamman tunnin. Yksinäisen linnunpoikasen tilannetta pitää seurata pitempään, sillä usein vanhemmat ovat lähistöllä. Ikkunaa päin lentänyt lintu on saattanut saada lievän aivotärähdyksen, joka voi parantua, kun se saa levätä hetken suojassa rauhaisassa paikassa.
Pupun- ja oravanpoikaset voivat olla todella pieniä ja vastustamattoman söpöjä, mutta niihin ei saa koskea elleivät ne ole välittömässä vaarassa. Oravanpoikasen emo saattaa pelätä tulla paikalle, jos lähistöllä on ihmisiä. Paras tapa on seurata tilannetta ja ellei emoa näy noin puolen tunnin kuluessa, voi neuvoa kysyä eläinsuojeluyhdistykseltä tai eläinsuojeluvalvojalta, joka on erikoistunut luonnonvaraisiin eläimiin.
Jos poikanen on eksynyt selvästi vaaralliseen paikkaan, kuten autotielle, sen voi siirtää turvallisempaan paikkaan lähettyville. Vältä kuitenkin eläimen turhaa käsittelyä. Eläimiin koskettaessa on hyvä käyttää hansikkaita.
Kesäisin varsinkin nuoren siilin uhkana on monilta pihoilta löytyvä nurmikkotrimmeri. Trimmeri saattaa osua aiheuttaen pahaa vahinkoa varsinkin pesäpaikattomiin siilinuorukaisiin, jotka lymyilevät ruohikossa.
Apua tarvitseva eläin on toimitettava mahdollisimman pian asiantuntevaan hoitoon. Jos luonnonvarainen eläin on loukkaantunut, voit ottaa yhteyttä kaupungin eläinlääkäriin tai poliisiin. Kaupungin eläinlääkäri voi tarvittaessa antaa luonnonvaraiselle eläimelle ensiapua maksutta. Muistathan, että luonnonvaraista eläintä ei saa ottaa lemmikiksi, sen sijaan linnunpönttöjen ja siilien pesien rakennus auttaa niitä kovasti!
Sinisorsa on tuttu näky talvisilla ruokintapaikoilla. Se on kuitenkin muuttolintu, jonka kuuluisi viettää talvensa aivan muualla kuin kaupunkien sulavesissä pulla-annostaan odottaen. Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys kehottaa ihmisiä pidättäytymään sorsien ruokinnasta ja antamaan niille mahdollisuuden toimia luonnollisen vuodenaikakierron mukaan. Sorsien ruokinta tuo mukanaan monenlaisia ongelmia tautiriskistä vääränlaisen ravinnon aiheuttamiin haittoihin.
Vuosien varrella asenteet kaupunkiluontoa kohtaan ovat muuttuneet. Harva pohtii sorsien ruokintaa luonnon tasapainoon puuttumisena – enimmäkseen ajatellaan lintujen elävöittävän kaupunkia. Kun ihminen ei enää itse elä luonnon äärellä, se halutaan tuoda mukana kaupunkiin.
Valkeakoskella lintuhoitolaa pitävä luonnonvaraisten eläinten eläinsuojeluvalvoja Markku Alanko on huolestunut kehityksestä:
- Ehdottomasti ei pitäisi ruokkia. Sorsat eivät ole luonnostaan täällä talvehtivia lintuja. Satunnaisia sorsia jää yrittämään talvehtimista sopiville paikoille, ilman ihmisen paapomista. Sinisorsat muuttavat luonnostaan ruoan perässä sulasta sulaan, ja ellei niitä ruokittaisi kaupungeissa, ne lähtisivät esimerkiksi Tampereelta ensin Hämeenlinnaan, sieltä Riihimäelle ja edelleen Tanskan salmien kautta aina Eurooppaan saakka, jäätilanteen mukaan.
Tampereen kaupunki on lopettanut vesilintujen ruokinnan. Ruokintalautta sijaitsi aiemmin Satakunnansillan kupeessa, jossa voimalaitoksen virtaus pitää Tammerkosken sulana läpi talven.
Talviruokinnalla houkutellaan sorsat keinotekoisesti talvehtimaan samoissa avoimiksi jäävissä vesissä yksipuolisella ruokinnalla, joka vaikuttaa lintujen yleiskuntoon. Samalla lisätään merkittävästi lintujen tautiriskiä. Ruokintapaikkoja käyttävät sorsien lisäksi muutkin linnut, mikä edesauttaa tartuntatautien, kuten salmonellan, leviämistä laajalti. Lisäksi ruokintapaikat houkuttelevat paikalle rottia. Myös loukkaantumisriski on suuri, sillä liikenteen seassa matalalla ruokintapaikalle tai sieltä pois lentävä sorsa törmää helposti autoon. Joka talvi lintuhoitolaan tuodaan tällä tavoin loukkaantuneita yksilöitä.
Luontoon puuttumista ei pitäisi koskaan tehdä kevein perustein. Ihmiset reagoivat tunneperäisesti, kun kokevat sorsien olevan ahdingossa talvipakkasessa, vaikka niillä ei itseasiassa olisikaan mitään hätää. Sairasta tai ahdingossa olevaa eläintä pitääkin auttaa, mutta ensin on syytä varmistaa, että eläin todella on avun tarpeessa.