Sinisorsa on tuttu näky talvisilla ruokintapaikoilla. Se on kuitenkin muuttolintu, jonka kuuluisi viettää talvensa aivan muualla kuin kaupunkien sulavesissä pulla-annostaan odottaen. Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys kehottaa ihmisiä pidättäytymään sorsien ruokinnasta ja antamaan niille mahdollisuuden toimia luonnollisen vuodenaikakierron mukaan. Sorsien ruokinta tuo mukanaan monenlaisia ongelmia tautiriskistä vääränlaisen ravinnon aiheuttamiin haittoihin.
Vuosien varrella asenteet kaupunkiluontoa kohtaan ovat muuttuneet. Harva pohtii sorsien ruokintaa luonnon tasapainoon puuttumisena – enimmäkseen ajatellaan lintujen elävöittävän kaupunkia. Kun ihminen ei enää itse elä luonnon äärellä, se halutaan tuoda mukana kaupunkiin.
Valkeakoskella lintuhoitolaa pitävä luonnonvaraisten eläinten eläinsuojeluvalvoja Markku Alanko on huolestunut kehityksestä:
- Ehdottomasti ei pitäisi ruokkia. Sorsat eivät ole luonnostaan täällä talvehtivia lintuja. Satunnaisia sorsia jää yrittämään talvehtimista sopiville paikoille, ilman ihmisen paapomista. Sinisorsat muuttavat luonnostaan ruoan perässä sulasta sulaan, ja ellei niitä ruokittaisi kaupungeissa, ne lähtisivät esimerkiksi Tampereelta ensin Hämeenlinnaan, sieltä Riihimäelle ja edelleen Tanskan salmien kautta aina Eurooppaan saakka, jäätilanteen mukaan.
Tampereen kaupunki on lopettanut vesilintujen ruokinnan. Ruokintalautta sijaitsi aiemmin Satakunnansillan kupeessa, jossa voimalaitoksen virtaus pitää Tammerkosken sulana läpi talven.
Talviruokinnalla houkutellaan sorsat keinotekoisesti talvehtimaan samoissa avoimiksi jäävissä vesissä yksipuolisella ruokinnalla, joka vaikuttaa lintujen yleiskuntoon. Samalla lisätään merkittävästi lintujen tautiriskiä. Ruokintapaikkoja käyttävät sorsien lisäksi muutkin linnut, mikä edesauttaa tartuntatautien, kuten salmonellan, leviämistä laajalti. Lisäksi ruokintapaikat houkuttelevat paikalle rottia. Myös loukkaantumisriski on suuri, sillä liikenteen seassa matalalla ruokintapaikalle tai sieltä pois lentävä sorsa törmää helposti autoon. Joka talvi lintuhoitolaan tuodaan tällä tavoin loukkaantuneita yksilöitä.
Luontoon puuttumista ei pitäisi koskaan tehdä kevein perustein. Ihmiset reagoivat tunneperäisesti, kun kokevat sorsien olevan ahdingossa talvipakkasessa, vaikka niillä ei itseasiassa olisikaan mitään hätää. Sairasta tai ahdingossa olevaa eläintä pitääkin auttaa, mutta ensin on syytä varmistaa, että eläin todella on avun tarpeessa.
«Takaisin