Puput voivat hyvin. Moona on rauhoittunut huomattavasti leikkauksen ansiosta. Pissat menevät nyt oikeaan paikkaan ja kodin tekstiilit saavat olla suht rauhassa. Tomeruus ei ole silti kadonnut minnekään. Moona on salamana olkkarissa, jos sen oven jättää auki. Tyttö tykkää tekniikasta. Saa se siellä ollakin, kun itse olen seuraamassa, ettei johdot saa uutta ilmettä. Ja komento käy ihan samaan tahtiin kuin aikaisemminkin. Moona ilmoittaa heti, jos naapurista kuuluu kolinaa epätavallisen aikaisin aamulla. Joku roti pitää olla!

Urhoa ei olkkari tai naapurit kiinnosta. Urho haluaa vaan tehdä tunneleita sänkyyn, peiton alle. Urho tulee aamulla kaivamaan tyynyä ja kysyy, saako se mennä peiton alle kömpimään. Sinne se sitten sujahtaa ja asettelee huolellisesti itselleen oman seikkailutunnelin. Kaivaminen kuuluu tietysti asiaan. Urho taitaa tuhota nykyään enemmän lakanoita kuin Moona, mutta se ei haittaa, koska Urho on maailman suloisin kani.

Urho on ollut nyt vähän uninen. Voi olla, että Urho vaan näyttää uniselta nyt, kun toinenkin korva on alkanut lerpsattamaan. Urhosta taitaa tulla vielä täysluppa. Se on vähän niin kuin monta kania samassa. Onneksi kaikki ovat yhtä ihania.

Hommasin pupuille kesällä häkin. Laitoin sen makuuhuoneeseen, että pupuilla olisi oma paikka, jossa rauhoittua. No. Siitä häkistä tuli sitten vessa. On ainakin iso vessa. Urho saa kaivaa ja kuopsuttaa ja pisutkaan ei enää mene yli laidan. Ostin myös Ikeasta koiransängyn. Se on ollut ihan suosittu. Onneksi edes se :)

Eli hyvää kuuluu!