Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys ry.

Paikalliset eläinsuojeluviranomaiset

Eläinsuojeluviranomaisia ovat poliisi ja virkaeläinlääkärit, joiden apuna vapaaehtoiset eläinsuojeluvalvojat toimivat. Virkaeläinlääkärit hoitavat loukkaantuneet luonnonvaraiset eläimet maksutta.

Pirkanmaan alueen virkaeläinlääkäreitä ovat:

Tampere: Hanna-Leena Terhonen, puh. (03) 223 6306 / (03) 362 1666
Kangasala: Ari Sainio, puh. (03) 377 0275
Lempäälä ja Vesilahti: Olli Soininen, puh. (03) 3738 118
Ylöjärvi: Eija Pasanen, puh. (03) 349 5587
Nokia ja Pirkkala: Kirsi Hammar, puh. (03) 3134 2951
Akaa, Urjala ja Kylmäkoski: Jouko Jakala, puh. 0400 130 001

Tampereen, Pirkkalan ja Nokian alueen eläinlääkäripäivystys:
puh. 020 133 4455 / (03) 223 6306

Mitä eläinsuojeluvalvoja tekee?

Tampereen alueen vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja (SEY)
Mia Kumpulainen, puh. 040-740 7719

Katso myös muut » Pirkanmaan vapaaehtoisten eläinsuojeluvalvojien yhteystiedot

Eläinsuojeluvalvoja on vapaaehtoinen, joka on käynyt Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton järjestämän, Maa- ja Metsätalousministeriön hyväksymän kurssin Tämän lisäksi lääninhallitukset voivat myöntää oikeudet valvojatoimintaan tietyillä paikkakunnilla, jolloin valvojalla on eläinsuojelulain mukaiset toimintavaltuudet.

Eläinsuojeluvalvojan päätehtävänä on pitää silmällä eläinten kohtelua ja tarpeen vaatiessa antaa eläimen haltijalle eläimen pitoon liittyviä ohjeita ja neuvoja. Valvoja tekee eläinsuojelutarkastuksia saamiensa ilmoitusten perusteella. Valvojalta voi kysyä myös pelkästään neuvoja epäselviin tapauksiin, yhteyttä voi hyvin ottaa myös jos ei ole varma onko kyse eläimen hoidon laiminlyönnistä. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä, mutta valvojat ovat aina vaitiolovelvollisia. Yhteyttä kannattaa ottaa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Varsinaisia eläinsuojeluviranomaisia joka paikkakunnalla ovat poliisi ja kunnaneläinlääkäri, joiden kanssa eläinsuojeluvalvojat tekevät yhteistyötä. Kunnaneläinlääkärille voi tarvittaessa myös viedä luonnonvaraisen eläimen veloituksetta. Valvojalla ei ikinä ole oikeutta huostaanottaa eläintä, vakavammissa tapauksissa jatko on poliisin ja eläinlääkärin päätettävissä. Paikallisten eläinsuojeluvalvojien yhteystiedot löytyvät esimerkiksi Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton sivuilta.

Millaiset tapaukset työllistävät eläinsuojeluvalvojaa eniten?

Eläinsuojeluvalvojille tulee vastaan hyvin monenlaisia tapauksia. Valvojan vastuulle kuuluvat niin lemmikkieläimet kuin luonnonvaraiset ja tuotantoeläimetkin. Valvojan täytyy siis tuntea hyvin erilaisten eläinten elintavoista ja vaatimuksista.

Paikkakunnasta ja vuodenajasta riippuen valvojaa työllistävät erilaiset tapaukset. Kaupunkialueilla luonnollisesti tulee eniten ilmoituksia koirista, ne näkyvät muillekin ihmisille. Koiranpidossa edelleen yleisimpiä ongelmia tuntuu olevan liikunnan puute: eläinsuojeluasetuksessa kuitenkin mainitaan, että koiran päivittäisestä liikunnantarpeesta on huolehdittava. Tämä koskee myös ulkotarhassa tai juoksulangassa eläviä koiria. Koira on laumaeläin, jolle lauman eli perheen kanssa ulkoilu ja puuhailu on tärkeää.

Myös kissat ovat yleisiä lemmikkejä. Niidenkin kohdalla ongelma on yleensä ulkoilu, joskin vähän toiselta kannalta. Kissoja valitettavasti pidetään edelleen myös kaupunkialueella vapaina, mistä luonnollisesti monet ihmiset eivät pidä. Kissat myös aiheuttavat vahinkoa keväisin mm. linnun- ja oravanpoikasille. Tämän lisäksi tietysti vapaana ulkoilu on kissalle itselleen vaarallista.

Luonnonvaraisista eläimistä tulee varsinkin keväisin paljon ilmoituksia ja kysymyksiä, useimmiten orvoiksi luulluista poikasista. Varsinkin rusakon ja metsäjäniksen poikasia näkyy keväisin hyvinkin lähellä asutusta. Suurin osa näistä poikasista on aivan terveitä ja niillä on kaikki kunnossa, niihin ei siis pitäisi mennä koskemaan. Jänisemo kun ruokkii niitä vain kerran päivässä, muun aikaa se piileskelee kauempana ettei houkuttelisi saalistajia poikasen luokse. Emo kyllä pitää poikasia silmällä. Jos poikanen vahingossa eksyy autotielle tms., sen voi siirtää esimerkiksi lähettyville pensaan juureen. Vaikka usein luullaan, että emo hylkää poikaset ihmisen koskettua niihin, tämä ei pidä paikkaansa. Kyllä emo etsii poikaset käsiinsä kunhan tilanne rauhoittuu ja ihmiset ovat tarpeeksi kaukana. Poikaset myös jäävät kokonaan oman onnensa nojaan jo reilun viikon ikäisinä, eli aikuisen nyrkin kokoisena.

Keväisin ja alkukesästä myös oravanpoikaset alkavat liikkua ja jossain vaiheessa saattavat pudota puusta. Emo yleensä hakee ne takaisin jossain vaiheessa, eikä poikasilla pitäisi olla mitään hätää. Oravanpoikasiinkaan ei siis pitäisi mennä turhaan koskemaan. Joskus kuitenkin emo jää auton alle, joutuu koiran tai kissan saaliiksi tai poikanen on maassa vaarallisella alueella. Tällaisia tapauksia olen ottanut hoitoon, ja siinä vaiheessa kun poikaset osaavat syödä ja kiipeillä kunnolla, ne on päästetty takaisin luontoon.

Loukkaantuneista linnuista tulee paljon ilmoituksia, mutta useimmat tapaukset on paras jättää oman onnensa nojaan, vaikka se tylyltä kuulostaakin. Lintu pärjää kuitenkin hyvin esimerkiksi vain yhdellä jalalla, poikkeuksena jalkojaan saalistuksessa käyttävät linnut. Lintujen hoito on melko hankalaa, ja täysin vapaaehtoisuuden varassa. Poliisille tai kaupungineläinlääkärille linnun voi viedä lopetettavaksi, niin kuin muutkin luonnonvaraiset eläimet. Perussääntönä on, että jos linnulla on avomurtuma, lopetus on ainoa vaihtoehto. Avomurtuman kautta linnun onttojen luiden välityksellä leviää tulehdukset liian nopeasti.

Orvoista linnunpoikasista ihmiset ovat usein huolissaan. Harvoin kuitenkaan poikanen on oikeasti orpo, normaalisti poikaset putoavat pesästä jossain vaiheessa lentoon lähtiessään, mutta emot ruokkivat niitä kyllä maahankin.

Valvojien tehtäviin kuuluu myös eläinsuojeluun liittyvä valistustyö kouluissa, yleisötilaisuuksissa ja tiedotusvälineissä.

Nanna Karlsson