Luomutuotanto tarkoittaa tuotantoeläimistä puhuttaessa muun muassa sitä, että eläimillä on väljemmät ja paremmat olot kuin tavallisilla tuotantoeläimillä. Luomueläimiä hoidetaan siten, että ne voivat käyttäytyä lajille tyypillisesti. Eläimillä tulee olla riittävästi tilaa seisoa luonnollisessa asennossa, kääntyä ympäri ja asettua makuulle niin, että kaikki eläimet mahtuvat makaamaan yhtä aikaa. Makuualueen pohjan tulee olla kiinteä, ja siinä pitää olla kuivitettu makuupaikka. Eläimillä on oltava myös mahdollisuus hoitaa itseään ja tehdä muita lajille tyypillisiä luonnollisia liikkeitä.
Luomueläimiä ei saa kytkeä kytkyellä eikä pitää sellaisissa häkeissä, jotka estävät kääntymisen. Eläinten tulee pääsääntöisesti päästä vuoden ympäri laitumelle tai ulkotarhaan, mikäli se on sään ja eläinten kunnon kannalta mielekästä. Niiden tulee voida elää lajilleen tyypillisissä ryhmissä.
Ruokinnassa pyritään mahdollisimman hyvin huomioimaan eläinten ravinnontarpeet ja hyvinvointi. Eläimet on pääosin ruokittava luonnonmukaisesti tuotetulla rehulla, joka on eläinlajin luontaista ravintoa. Ruokinnassa ei ole sallittua käyttää esim. kasvunedistäjiä. Nuorille luomueläimille tulee juottaa oman emon maitoa. Pakkoruokkiminen on luomutuotannossa kielletty.
Luonnonmukaisessa eläintuotannossa korostuu tautien ennaltaehkäisyn merkitys. Hoidon tavoitteena ovat pitkään tuottavat ja terveet eläimet. Sairastumiset ja tapaturmat pyritään ehkäisemään ennalta hyvän hoidon, terveiden ja kestävien eläinrotujen, monipuolisen liikunnan ja luonnollisen elinympäristön avulla. Jos eläin kaikesta huolimatta sairastuu tai loukkaantuu, se hoidetaan asianmukaisesti. Lääkintäkertojen määrä on kuitenkin rajoitettu, ja jos raja ylitetään, eläin voi tuottaa luomutuotteita vasta siirtymävaiheen jälkeen.
Lisääntyminen ja jälkeläisten hoito tapahtuvat mahdollisimman luonnollisesti. Rodut, jotka eivät kykene luonnolliseen lisääntymiseen eivät ole sallittuja. Eläimillä tulee olla mahdollisuus hoitaa itse jälkeläisiään.
Eläintuotannon ja kasvinviljelyn on luomutuotannossa muodostettava kokonaisuus, jossa toteutuvat kestävän maataloustuotannon periaatteet. Eläinten lukumäärä on suhteutettava siten, etteivät laitumet kulu liikaa ja kaikki kotieläinten tuottama lanta voidaan käyttää lannoitteeksi.
Lajikohtaisia määräyksiä
Nautojen tulee päästä ulkoilemaan ympäri vuoden. Luomuvasikat saavat juoda emonsa maitoa kolmen kuukauden ikään asti. Viikkoa vanhempaa vasikkaa ei saa pitää yksittäiskarsinassa, vaan sen pitää päästä ryhmäkarsinaan. Tilavaatimus esim. enintään 200-kiloisella naudalla on 2,5 m² , kun tavallisessa tuotannossa vaatimus 150–200-kiloisella eläimellä on 1,7 m².
Sioilla tulee olla pääsy ulkotarhaan vähintään toukokuusta lokakuuhun. Sikojen ulkotarhassa pitää olla mahdollisuus tonkimiseen. Emakoita on pidettävä ryhmissä lukuun ottamatta tiineyden loppuvaihetta ja imetysvaihetta. Porsitushäkkien käyttö on kielletty, samoin on kiellettyä pitää porsaita päällekkäisissä karsinoissa tai häkeissä. Porsaiden tulee saada juoda emon maitoa 40 päivän ikäisiksi. Tilavaatimukset luomusioilla ovat kaksi kertaa niin suuret kuin tavanomaisessa tuotannossa, esim. 50–85-kilon painoisilla luomusioilla 1,1 m² eläintä kohti, tavallisessa tuotannossa taas 0,55 m².
Luomukanat elävät lattiakanaloissa, joissa niille on järjestetty munintapesät ja nukkumaorret. Vähintään 1/3 lattiapinta-alasta on oltava kiinteää lattiaa, joka on peitetty kuivikkeella. Aina sään salliessa kanoilla on käytössä ulkotarha. Luomukanoja sallitaan viisi neliömetriä kohden. Perinteisissä häkkikanaloissa kanoja on 18 neliömetriä kohden. Häkkikanat elävät yleisesti neljän kanan häkeissä, joita on päällekkäin kolmessa kerroksessa. Uusiin perustettaviin häkkikanaloihin pitää nykyään varata kanoille virikehäkit, joissa kanoja on 13 neliömetrillä.
Myös muulla siipikarjalla, mm. broilereilla, on samanlaiset säädökset ulkoilusta ja lattiapinta-alan laadusta kuin munivilla kanoilla. Siipikarjan kasvatuksessa tulisi suosia hitaasti kasvavia rotuja. Suomessa tällaisia rotuja ei ole määritelty, joten kasvatuksessa noudatetaan vähimmäisteurastusikiä, joka broilereilla on 81 vuorokautta. Tavanomaisessa tuotannossa broilerit teurastetaan n. 36 vuorokauden ikäisinä.
Myös mm. lampaille, vuohille ja hevosille on määritelty lajikohtaiset säännökset, mutta Suomessa näitä eläimiä ei juuri ole luomutuotannossa.
Luomutuotanto Suomessa
Valvottua luonnonmukaista kotieläintuotantoa on Suomessa harjoitettu 1980-luvun lopulta lähtien. Nykyään sitä harjoitetaan vajaalla 400 tilalla. Luomutuotteiden kysyntä on kasvussa, mutta luomukotieläintalous on kehittynyt kasvintuotantoa hitaammin. Nestemäisiä maitovalmisteita ja munia on jo saatavilla melko hyvin, mutta lihan ja lihatuotteiden valikoimat ovat puutteelliset. Kuluttajien kannattaakin kysellä näitä tuotteita kauppiailta, sillä kysynnän lisääntyminen johtaa myös tarjonnan lisääntymiseen ennemmin tai myöhemmin. Eläinten ystävälle on tärkeää suosia luomua nimenomaan eläintuotteita ostaessaan, jotta luomueläimien määrä lisääntyisi ja eläinten hyvinvointi näin paranisi.
Luomutuotteiden merkinnät
Luomumerkkejä on useita, ja niiden väliset erot ovat jossain määrin vaikeaselkoiset. Erilaisista merkeistä huolimatta kaikki luomutuotteet täyttävät kuitenkin EU:n luomuasetuksen määrittelemät vaatimukset. Suomessa näkee eniten ns. aurinkomerkkiä ja leppäkerttumerkkiä, mutta EU:ssa on käytössä myös monia muita merkkejä.
Luomu - valvottua tuotantoa -merkki eli aurinkomerkki on viranomaisen luomumerkki. Se noudattaa EU:n asetuksen luomuehtoja ja osoittaa, että tuote on suomalaisen viranomaisen valvonnassa. Tuotteen tulee olla valmistettu, pakattu tai etiketöity Suomessa. Merkin myöntää Kasvintuotannon tarkastuskeskus KTTK.
Leppäkerttumerkki kertoo Luomuliiton tuotantoehtojen mukaan tuotetuista tuotteista. Sen käyttö edellyttää luomuvaatimusten lisäksi tuotteelta suomalaista alkuperää. Merkin haltija, myöntäjä ja valvoja on Luomuleppis Osuuskunta.
Lähteet:
Kasvintuotannon tarkastuskeskus: Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet – eläintuotanto
Finfood
Kultamuna