Netissä on runsaasti tietoa lemmikkieläimistä, mutta tiedon etsijöiden on usein vaikeaa arvioida, mikä valtavasta tarjonnasta on luotettavaa. SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto on avannut lapsille oman eläinaiheisen nettisivuston. Ellukortti.fi -sivusto pohjautuu SEYn kehittämään Eläintaitokoulutus ELLUun. ELLU korostaa asiantuntevan tiedon merkitystä eläinsuojelussa, eläinten hyvinvoinnissa ja lemmikkieläinten hoidossa. Ellukortti.fi -sivustolta löytyy luotettavaa tietoa lemmikeistä ja niiden hoitamisesta sekä tehtäviä, tarinoita, kuvia ja videoita.

Lapset ovat kiinnostuneita eläimistä, ja lukemattomiin lapsiperheisiin hankitaankin lemmikkieläimiä. Luotettavalle tiedolle on kovasti kysyntää, mutta kattavaa ja asiantuntevaa tietoa lemmikkieläimistä on varsin vaikeaa löytää. Monesti päätös lemmikin ottamisesta tehdään ikävä kyllä riittämättömin tiedoin , kertoo SEYn nuorisotoiminnan koordinaattori Elina Sipilä syistä, jotka johtivat Ellukortti.fi sivuston perustamiseen.

SEYn perustama Ellukortti.fi -sivusto tarjoaa omasta lemmikkieläimestä haaveileville kunnon tietopaketin eläimistä, eläimellistä ja mukavaa ajankulua unohtamatta. Ellukortti.fi sopii eläinten omistajien lisäksi hyvin myös niille, jotka ovat vielä harkitsemassa lemmikkieläimen hankintaa tai jotka etsivät perustietoa eläimistä. Ellukortti.fi -sivustolla on tarjolla oppia lemmikkieläimistä tarinoiden ja tekemisen kautta. SEYn tavoitteena on rakentaa sivuja yhdessä lasten kanssa. Lukijat saavat myös itse lähettää sivustolle kuvia ja tarinoita sekä vaikuttaa sivujen sisältöön. Yksi Ellukortti.fi -sivuston tärkeimmistä tavoitteista on tuoda SEYn Eläintaitokoulutus ELLUn kurssisisältöjä yhä useamman lapsen ja nuoren ulottuville. Eläintaitokoulutus ELLU on eläinten hyvinvointia ja eläinten oikeutta virikkeelliseen ja lajinomaiseen elämään korostava
koulutuskokonaisuus lapsille ja nuorille. ELLU antaa valmiuksia omien eläinasenteiden tutkimiseen sekä eläintietojen ja -taitojen kartuttamiseen. Koulutetut ELLU-ohjaajat järjestävät Eläintaitokursseja SEYn paikallisyhdistyksissä ympäri Suomen. Koulutuksen hyväksytysti suorittaneille myönnetään Eläintaitokortti ELLU, joka on todistus eläinosaamisesta. Vuodesta 2008 koulutuksen on suorittanut noin 180 lasta eri puolilla Suomea.

Lisätietoja: www.ellukortti.fi
www.sey.fi
SEYn nuorisotoiminnan koordinaattori Elina Sipilä p. 050 386 6893,
sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
SEYn toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö p. 050 371 2740, sähköposti:
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Lue lisää Eläintaitokoulutus ELLUsta:
http://www.sey.fi/nuoret/elaintaitokoulutus_ellu


Nyt voit keskustella eläinsuojeluun liittyvistä asioista Pesun ikiomalla foorumilla osoitteessa pesufoorumi.org.

Tule tutustumaan ja osallistu keskusteluun!



Tiedote 4.4.2011

Eläinjärjestöt varoittavat epäeettisistä koirakouluista - Koirankoulutusala on pitkälti säätelemätöntä toimintaa

Koiraharrastuksen suosio on kasvanut viime vuosina, sillä koiria on nyt Suomessa enemmän kuin koskaan. Kaikille halukkaille ei riitä yhdistystoiminnan puitteissa paikkoja harrastus- ja koulutusryhmissä.
Koira-asiantuntijuuden kysyntää lisäävät myös koirilla ilmenevät käytösongelmat, joihin koiranomistajat haluavat apua kokeneemmilta. Lukuisia yksityisiä koirakouluja on syntynyt vastaamaan kasvaneeseen
kysyntään.

Koirakoulujen toimintaa tai koiran kouluttamiseen liittyviä titteleitä ei valvo mikään virallinen taho. Tämä tarkoittaa, että kuka tahansa voi perustaa koirakoulun ja kutsua itseään koira-asiantuntijaksi tai
ongelmakoirankouluttajaksi. Osa kouluttajista on asiaansa perehtyneitä pitkän linjan koiraharrastajia, toisilla taas ei ole kokemusta nimeksikään. Kuluttajalle ainoa keino selvittää kouluttajan pätevyys on kysellä häneltä tämän käymistä koulutuksista, koirakokemuksesta sekä siitä, millaisella tutkimustiedolla kouluttaja perustelee koulutusmetodinsa. Koiraharrastajat ovat tehokkaasti verkostoituneita, joten myös puskaradiota kannattaa kuunnella.

Lue koko tiedote SEY:n sivuilta »




FIV on kissan immuunikadon aiheuttama virus. FIV on verrattavissa ihmisen HIV-virukseen. Virusta kantava kissa voi elää hyvin onnellisen ja pitkänkin elämän. Tästä viruksesta ei paljoa puhuta ja kissan omistajat usein kauhistelevat tautia pitäen sitä ”pahana mörkönä”. Harva kuitenkaan testauttaa virusta omalta kissaltaan, koska kissa on heidän mielestään täysin terve. On kuitenkin mahdollista, että osa näistä täysin terveistäkin kissoista kantaa virusta omistajan tietämättä. FIV tarttuu tavallisesti kissasta toiseen esimerkiksi astumisen, verensiirron, pureman tai sylkikontaktin välityksellä. FIV ei tartu juuri koskaan kissojen yhdessä käyttämien ruokakuppien tai hiekkalaatikoiden kautta.

FIV on kissan oma virus, eikä tartu ihmisiin tai muihin eläimiin. Jos perheessä elää kaksi rauhallista kissaa, joista vain toinen on todettu FIV-positiiviseksi on mahdollista, että tauti ei koskaan tartu perheen terveeseen kissaan. Kissanpennut eivät välttämättä myöskään saa aina tartuntaa emoltaan. FIV-tartunta pystytään toteamaan kissalla ainoastaan verikokeilla eläinlääkärissä. Jokainen kissa, varsinkin vapaasti ulkoilevat kissat olisi hyvä testauttaa säännöllisesti. FIV pystytään toteamaan kissalla 4 viikon kuluttua tartunnasta.


Oireet

Tartunnassa on erilaisia vaiheita ja oireet vaihtelevat vaiheen mukaan.
  1. Akuutti vaihe: Kissa saattaa oireilla 1-2kk kuluttua tartunnasta, mutta aina omistaja ei edes huomaa lieviä oireita. Kissa saattaa olla normaalia rauhallisempi ja kuumeinen. Myös imusolmukkeet suurenevat. Tämä ensimmäinen vaihe saattaa kestää pari viikkoa, tai useamman kuukauden, jonka jälkeen oireet katoavat ja kissa vaikuttaa taas terveeltä ja normaalilta.
  2. Oireeton kantajavaihe: Tämä vaihe voi kestää useita vuosia, jolloin kissa vaikuttaa terveeltä ilman minkäänlaisia oireita. On myös mahdollista, että kissa ei koskaan siirry kolmanteen vaiheeseen.
  3. Krooninen vaihe: Tämä vaihe voi kestää kuukausista vuosiin. Kissan puolustuskyky heikkenee ja erilaisia tulehduksia alkaa ilmetä. Yleisimpiä tulehduksia ovat suun ja hengitysteiden tulehdukset, silmätulehdukset ja krooniset ihotulehdukset. Kissa saattaa myös ripuloida ja laihtua rankasti. Mitään rokotetta tai hoitokeinoa tartuntaan ei ole vaan kissa kuolee.

Jos sinulla on kissa, joka on todettu FIV-positiiviseksi, niin hoida häntä hyvin ja pidä rokotukset voimassa siihen saakka, kun kissallasi alkaa krooninen vaihe (ellei eläinlääkäri toisin suosittele). Muista kuitenkin aina mainita eläinlääkärille kissasi olevan viruksen kantaja, koska tämä tieto vaikuttaa rokotteen valintaan (rokotus tapetulla rokotteella).

Älä anna kissasi myöskään ulkoilla vapaana, koska hän voi tartuttaa toisiin kissoihin viruksen ja nämä muut vapaana ulkoilevat kissat tartuttavat sitä taas toisiin ja he toisiin. Pidetään tämä tauti omalta osaltamme kurissa!!!


Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry on perustanut Hevosringin ja tarvitsemme rinkiin lisää vapaaehtoisia auttajia.

Rinki toimii siten, että kun Pesulta pyydetään apua hevosten hoidossa (lannanluonti, ruokkiminen, laitumelle vienti yms. perushoito), me hälytämme rinkiläiset apuun. Kyseessä ei kuitenkaan ole lomituspalvelu, eli hevosrinki ei ole tarkoitettu hevosille, joiden omistajat lähtevät esimerkiksi lomailemaan ja haluavat hoitajia kotieläimilleen! Avun tarpeen täytyy olla akuutti, esimerkiksi omistajien joutuminen äkillisesti sairaalaan ja tilanteessa on oltava vaara, että ilman ulkopuolista apua hevoset joutuisivat heitteille. Rinkiläisiä voidaan hälyttää apuun vastaavissa tilanteissa myös tuotantoeläinten auttamiseen tai viranomaisten pyynnöstä ja johdolla mahdollisiin eläinsuojelusyistä tapahtuviin huostaanottotapauksiin.

Kokemus hevosista ja/tai tuotantoeläimistä on eduksi, mutta ei pakollista. Etenkin autollisia rinkiläisiä tarvitaan, ja rinkiin toivotaan eläinten ystäviä eri puolilta Pirkanmaata. Ikäraja rinkiin osallistumiselle on 18 vuotta.

Ringin pilottiprojekti tehtiin marras-joulukuussa, kun Tampereen lähikunnassa asuva henkilö joutui sairaalaan, eikä hänellä ollut hoitajaa kolmelle hevoselleen ja neljälle kissalleen. Alueen eläinsuojeluvalvojan ja lähes parinkymmenen vapaaehtoisen avulla Pesu huolehti eläinten hoitamisesta kaksi kertaa päivässä noin parin viikon ajan. Omistaja pääsi onnellisesti kotiin eläintensä luo juuri ennen itsenäisyyspäivää.

Lisätietoja ringistä saat ottamalla yhteyttä Tarjaan osoitteessa tarja.oinonenatpesu.org.


hevosrinki1
  

Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry kehottaa lemmikeistään luopuvia omistajia varovaisuuteen. Liikkeellä on niin sanottuja eläintehtailijoita, jotka ilmoittelevat lehtien ja internetin ilmaispalstoilla antavansa kaikentyyppisille pitovaikeuseläimille hyvän kodin. Todellisuus on kuitenkin kaukana ilmoituksessa luvatusta hyvästä kodista. Eläintehtailija pitää suurta määrää eläimiä huonoissa oloissa eivätkä eläimet saa esimerkiksi tarvitsemaansa eläinlääkärinhoitoa tai tarpeeksi ravintoa. Lisäksi eläintehtailijalla voi jo olla voimassaoleva eläintenpitokielto. Eläintehtailija saattaa ostaa halvalla tai ottaa ilmaiseksi eläimiä, jotka hän sitten myy pienellä voitolla tai teettää niillä jälkikasvua. Tällainen ihminen ei välitä eläinten hyvinvoinnista.

Miten siis tunnistaa eläintehtailijan? Hälytyskellojen pitäisi soida viimeistään silloin, jos eläimen ottaja keksii syitä, miksi luovutus pitää tehdä esimerkiksi bensa-asemalla tai parkkipaikalla hänen kotinsa sijasta.

Yhdistys kehottaa lemmikeistään luopuvia omistajia ottamaan yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen, eläimen kasvattajaan tai eläinliikkeeseen, josta eläin on hankittu. Jos uutta kotia etsitään omin neuvoin, omistajaehdokkaat olisi tärkeää haastatella (esim. minne aikovat sijoittaa eläimen asumuksineen, millaiset vapaanaolomahdollisuudet he tarjoavat, keitä muita ihmisiä tai eläimiä perheeseen kuuluu, kuka on vastuussa eläimestä) ja eläimestä pitäisi pyytää vähintään muutaman kymmenen euron kulukorvaus sekä pyytää päästä näkemään uusi koti ennen eläimen luovutusta. Nämä toimenpiteet estävät eläimen joutumisen vääriin käsiin.

Kodinetsintään saa tarvittaessa lisää neuvoja paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä. Pesun kodittomien lemmikkien asioita hoitavien yhteystiedot löytyvät täältä»


Maalaiskissojen auttaminen on edennyt siihen malliin, että osa Pesun hoitoon tulleista kissoista on nyt leikattu, sirutettu sekä rokotettu. Osa on jo löytänyt tiensä uuteen kotiinkin. Esimerkkitapauksina toimivat Myrna, Max sekä Misty, jotka ovat Pesun tilapäiskodeissa opettelemassa hiljalleen sisäkissan elämää. Mimosan nimi muuttui Maxiksi eläinlääkärireissun jälkeen, sillä se paljastuikin kolliksi.

Lahjoituksia on tullut jonkin verran, mutta vielä tarvitaan lisää kissaystävien panosta, sillä eläinlääkärireissuihin, lääkkeisiin, ruokaan ja kissanhiekkaan on tähän mennessä uponnut jo satoja euroja. Myrnan ja Maxin eläinlääkärikäynti tuli onneksi odotettua halvemmaksi, kun eläinlääkäri tuki eläinsuojelutyötä omalta osaltaan. Kissat leikattiin, rokotettiin ja sirutettiin. Lisäksi Myrna ja Max ovat kuluttaneet Pesulla ollessaan kissanhiekkaa kiitettävästi sekä paljon ruokanappuloita ja märkäruokaa. Niille on myös annettu matolääkettä sekä tähän mennessä yksi ulkoloishäätökin.

Myrna ja Max toipuivat molemmat hyvin eläinlääkärikäynnistään ja toipuminen oli muutenkin nopeaa, vaikka kissat eivät varmasti olleet tottuneet eläinlääkärin käsittelyyn. Kissat ovat edelleen arkoja, mutta Myrna antaa jo melkein koskea. Ainakin näiden kahden entisen maalaiskissan tulevaisuus näyttää valoisalta ja niille voi kesyyntymisen jälkeen alkaa etsiä uusia koteja.

Myrnan ja Maxin lisäksi entinen maalaiskissa Misty (jo sivuilla) odottelee edelleen omaa kotia Pesun tilapäiskodissa. Sen sijaan Mistyn kaksi pentua ovat jo ehtineet saada kodin. Misty on Pesussa ollessaan leikattu, rokotettu ja sirutettu sekä saanut kaksi ulkoloishäätöä ja useita matolääkekuureja.



Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä, jotka ovat vilkkaimmillaan illalla ja yöllä. Kani kuuluu eksoottisten eläinten ryhmään. Kani ei ole jyrsijä vaan jäniseläin. Kani voi paremmin, kun sillä on oma lajitoveri tukena ja turvana. Kaksi urosta eivät yleensä tule toimeen keskenään, joten on parempi hankkia kaksi naarasta (emo ja poikanen tai kaksi siskoa) tai kanipariskunta. Sekä urokset että naaraat kannattaa leikkauttaa. Terveen kanin elinikä voi ylittää 10 vuotta.

Luovutusikä ja sukukypsyys

Kanin sopiva luovutusikä on 8‒10 viikkoa, mutta tämän jälkeen se tarvitsee vielä sosiaalistumista sisarustensa ja emonsa kera. Uuteen kotiin kani on valmis vasta sosiaalistumisen jälkeen. Kanin sukupuoli voi olla vaikea määrittää luovutusiässä. Sukukypsyys riippuu kanin rodusta, mutta myös ympäristöstä ja kanin kasvunopeudesta. Eläinlääkäri Pilvi Lassilan mukaan pienet rodut saavuttavat sukukypsyyden yleensä aikaisemmin (3‒5 kk) kuin suuret rodut (8 kk). Lassilan mukaan kaikki luppakorvat kehittyvät yleensä hitaammin kuin muut rodut. Sukukypsyys ei kuitenkaan aina mene iän tai rodun mukaan vaan on olemassa myös yksilökohtaisia eroja. Naaraat saavuttavat sukukypsyyden tavallisesti uroksia aiemmin ja naaraiden läsnäolo taas voi nopeuttaa urosten sukukypsyyden kehittymistä. Lassilan mukaan sukukypsyys saavutetaan usein kasvupyrähdyksen jälkeen, jolloin kanista tulee aikuisen kokoinen. Nuorimmat sukukypsät kanit ovat vain 6‒viikkoisia ja viimeistään 3,5‒4 kuukauden iässä eri sukupuolet pitäisi erottaa. Urosten kastroimista suositellaan ei-toivotun reviirikäyttäytymisen vuoksi ja lisääntymisen estämiseksi. Naaraiden sterilointi puolestaan estää muun muassa valeraskauksia, kohtutulehduksia sekä nisä- ja kohtukasvaimia. Kanien sterilointi ja kastrointi kannattaa tehdä kun kanit ovat nuoria ja terveitä, mutta myös keski-ikäisiä kaneja voi hyvin leikkauttaa. Uroksen leikkaus on naaraan sterilointia helpompi toimenpide, joten etenkin naaraan leikkauttamiseen kannattaa etsiä kaneihin tottunut eläinlääkäri.

Kanin sukupuoli määritetään painamalla varovasti sormilla sukupuoliaukon molempia puolia. Sukupuoliaukosta tulee esiin joko pitkulainen tai pyöreähkö osa. Naaraan sukupuolielinten alue on pitkulainen, kun taas uroksella pyöreämpi. Naaraan peräaukko on lähempänä sukupuoliaukkoa kuin uroksen. Täysikasvuisen uroksen erottaa helposti naaraasta, koska kivespussit näkyvät ja tuntuvat selvinä kohoumina. Helpoiten sukupuolen määrittäminen onnistuu, kun toinen pitää kania sylissä ja toinen tarkistaa sukupuolen. Oikea nostotapa on laittaa vasen käsi kanin etujalkojen väliin ja oikea käsi tukemaan kanin takapäätä ja takajalkoja. Vatsasta eikä varsinkaan korvista kania ei saisi nostaa, sillä nämä otteet aiheuttavat kanille kipua. Väärä nostotapa saa kanin pelkäämään ihmistä, jolloin siitä ei ehkä koskaan tule kesyä. Peiton heittäminen kanin päälle on myös väärä tapa saada kani syliin, sillä se oppii nopeasti pelkäämään näitä ”ilmahyökkäyksiä”. Jos et heti saa kania kiinni, yritä myöhemmin uudelleen – herkkujen kera.

Sisäsiisteys

Jotkut kanit ovat sisäsiistejä ja oppivat tekemään tarpeensa vessalaatikkoon tai esimerkiksi vain yhteen häkin nurkkaan. Toiset kanit (yleensä leikkaamattomat) eivät ole yhtä siistejä. Myös paikanvaihdokset ja uudet hajut aiheuttavat merkkailua. Jokaisen kaninomistajan kannattaa varautua lattialle ilmestyviin papanoihin, sillä niiltä ei voi välttyä, vaikka kani olisikin ”sisäsiisti”. Halutessaan kanille voi hankkia vessalaatikon häkin lisäksi. Sellaiseksi kelpaavat eläintarvikeliikkeissä myytävät kulmavessat, kissanhiekka-astiat tai mitkä tahansa matalat muovivadit. Vessalaatikkoon laitetaan kuiviketta, mutta ei paakkuuntuvaa kissanhiekkaa. Jotta kani oppisi paremmin käyttämään vessalaatikkoa, sinne voi laittaa houkuttimeksi kanin omia papanoita tai valmiiksi pissattuja kuivikkeita.

Kanilta tulee jonkin verran niin kutsuttua suolistopapanaa, jotka se syö. Useimmiten kani syö ne suoraan peräaukon suulta. Näiden papanoiden syöminen on täysin normaalia ja se on jopa välttämätöntä ruuansulatukselle. Suolistopapana on yleensä löysempää kuin normaali papana ja se koostuu pienistä yhteen liimaantuneista papanoista.

Häkki

Kanin liikunnantarve on suuri, joten jokaisen kanin toive tai oikeastaan vaatimus on olla kaiken aikaa vapaana, jolloin häkki on sille vain nukkuma-, vessa- ja turvapaikka. Häkiksi riittää tällöin vaikkapa 100 cm pitkä häkki. Jos kanisi joutuisi olemaan häkissä, kun olet poissa kotoa ja yön ajan, älä hanki kania. Vaikka kania saattaa vielä joku kutsua häkkieläimeksi, se ei sitä ole. Kukaan ei halua istua koko elämänsä ajan yksin virikkeettömässä häkissä. Kani tarvitsee ehdottomasti tilaa liikkua ja ottaa iloloikkia. Ellei halua pitää kania vapaana koko asunnossa, kanille voi rajata aidoilla vain tietyn alueen, missä ei ole sähköjohtoja tai muuta vaarallista nakerreltavaa. Asunto on täysin mahdollista sisustaa ja tehdä kaniturvalliseksi.

Kani ei välttämättä ole kovin hiljainen lemmikki, joten herkkäunisen makuuhuone tai lastenhuone ei ole paras mahdollinen paikka kanihäkille.

Jos kanin häkinovi on aina auki, sinne ei tarvitse laittaa muuta kuin kuiviketta ja heinää. Suola- ja kalkkikivet eivät ole nykysuositusten mukaan pakollisia, sillä lemmikin pitäisi saada monipuolisesta ravinnosta kaiken tarvitsemansa. Kivistä ei kuitenkaan ole haittaa, jos sellaiset on jo hankittu. Keraamisen ja melko painavan juoma-astian voi sijoittaa häkin viereen. Jos käytössä on juomapullo, sen lisäksi on hyvä olla tukeva juomakuppi varalla. Mikäli juomapullo lakkaa toimimasta eikä omistaja huomaa sitä heti, kanilla on ainakin kupissa vettä. Moni kani valitsee astian pullon sijasta. Heinäverkko on hyvä olla olemassa, mutta ei pakollinen. Sitä yleensä suositellaan, jotta kani ei söisi ulosteista heinää. Häkkien mukana myytävät verkot ovat usein liian pieniä eikä niihin mahdu tarpeeksi heinää. Heinäverkkona voi käyttää esimerkiksi metallista pyöränkoria, mutta vain sellaista, joiden pinnojen välistä heinää saa hyvin syötyä. Osa kaneista hyppää heinäkorin päälle, joten se ei auta heinien likaantumattomuudessa. Tärkeintä on siivota likaantuneet osiot päivittäin, jolloin ongelmia ei pääse syntymään. Häkkiin voi laittaa pesäkopin, mutta saman asian ajaa, kun laittaa häkin katon päälle vaikkapa ison pyyhkeen tai kaislamaton, jos kanilla on tapana hypätä häkin katolle. Pääasia on, että kanilla on jokin turvapaikka, mihin se pääsee halutessaan rauhoittumaan. Luolaeläimenä kani kaipaa jotain päänsä päälle tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kuivikkeeksi ei sovellu sahanpuru tai sanomalehti. Sahanpurun lastu on liian pientä ja pöllyävää ja kani saa siitä hengitysvaikeuksia. Sanomalehdissä on puolestaan kanille myrkyllistä painomustetta. Kuivikkeeksi käy haapahake, paperipelletti tai esimerkiksi hamppukuivike. Hamppu- ja pellavakuiviketta saa ostettua isoissa säkeissä maatalouskaupoista. Monissa kutteri- ja puupellettilaaduissa on mäntyä, joka voi aiheuttaa kaneille terveysongelmia. Hermeliineille tai muille roduille, joilla on ulkonevat silmät, suositellaan haapahaketta.

Hoito ja käsittely

Asunto tehdään kaniturvalliseksi varmistamalla, ettei sähköjohtoja ole ulottuvilla eikä kani voi muutenkaan satuttaa itseään. Liukkaat lattiat pitäisi suojata matoilla, jotta kanin on helppo liikkua eikä se voi loukata itseään. Lisäksi on varottava askeliaan ja ovia. Kanin turkkia harjataan karvanlähdön aikaan useasti, muutaman päivän välein. Paras harjausväline on mahdollisimman tiheäpiikkinen metallikampa. Karstat vain rikkovat karvan rakennetta eivätkä yleensä edes yllä karvan juureen asti, jolloin ainakin pitkäkarvaisten kanien turkki pääsee takkuuntumaan. Vauvanharjat ovat yleensä karstaakin huonompi vaihtoehto. Ellei kania harjaa, sille saattaa tulla kohtalokas suolitukos, kun irtokarvat joutuvat kanin suolistoon sen pestessä itseään. Kani yleensä pesee turkkinsa nuolemalla harjaustoimenpiteen jälkeen. Karvanlähdön aikaan voi antaa 1–2 tablettia (kanin painosta riippuen) papaijapuristetta ruuan mukana päivittäin ennaltaehkäisemään suolitukoksia. Myös kuivattu papaija, ananas ja ananassäilykkeiden mehu tai tuore ananas ajavat saman asian. Kania ei saisi pestä kokonaan, koska se vilustuu herkästi. Pesemiselle ei pitäisi olla edes tarvetta. Leikkaa kynnet säännöllisesti, jotta ne eivät kasva liian pitkiksi. Luonnossa kani kaivaa maata, jolloin kynnet kuluvat itsestään ja kynnet myös painautuvat maahan. Sisätiloissa kynnet eivät itsestään kulu eivätkä kynnet myöskään pääse kaivautumaan maahan vaan kasvavat liian pitkinä käyriksi. 

Silittele ja sylittele kania säännöllisesti, jotta se kesyyntyy. Yleensä arkuus johtuu siitä, ettei kania ole totutettu riittävästi ihmisiin ja käsittelyyn. Syynä voi myös olla vääränlainen käsittely. Vaikka kani olisikin rohkea, saattaa kestää jopa useita viikkoja, ennen kuin se uskaltaa itse tulla ulos piilopaikastaan. Anna kanin tutustua rauhassa uuteen ympäristöönsä. Anna kanin lähestyä itse sinua ja ojenna rauhallisesti kätesi kanin haisteltavaksi. Ajan myötä kani alkaa luottaa sinuun ja uskaltaa juoksennella lattialla pelkäämättä. Sylittelyssä kannattaa muistaa tarkkailla kanin nenää. Jos se väpättää todella tiuhaan, on syytä laskea kani maahan varovasti. Paikallaan oleva kani ei välttämättä ole rento vaan se pelkää ja leikkii siksi kuollutta.

Pahimpia stressinaiheuttajia ovat muutokset kanin ympäristössä; esimerkiksi häkin paikan vaihtaminen, korkea ja kova ääni (tv ja radio) tai hajujen vaihtuminen. Myös muut eläimet sekä pienet lapset saattavat aiheuttaa stressiä ja pelontunnetta. Saalistusviettiset koirat ja kissat ovat huono yhdistelmä kanin kanssa. Sellainenkin koira, joka ei ennen ole osoittanut kaneihin tai jäniksiin mitään mielenkiintoa, voi yhtäkkiä napata kanin suuhunsa ja pahimmassa tapauksessa viedä siltä hengen. 

Ihmiseen kohdistuva aggressiivisuus johtuu aina joko kanin huonosta kohtelusta, joita ovat esimerkiksi väärin nostaminen tai jahtaaminen, tai siitä, että kani on sairas. Sairas kani puolustaa itseään ulkopuolisilta. Monet kanit pitävät kotiaan reviirinään ja saattavat hyökätä kimppuun, jos taloon tulee vieraita. Älä siis työnnä kättäsi vieraan kanin nenän eteen, jos se lepää piilopaikassaan!

Kaneilla on luontainen tarve nakerrella kaikenlaista. Kun kani saa riittävästi heinää, puiden oksia ja kuivattua leipää, kiellettyjen esineiden nakertelu yleensä vähenee. Tekstiileistä pitäville kaneille voi antaa omia pyyhkeitä makuualustoiksi, joita niiden on sallittua tuhota. Yleensä pyyhkeitä myös myllätään suurella mielenkiinnolla. Vielä parempaa puuhaa on etsiä pyyhkeen sisältä kätkettyjä herkkupaloja. Kiellettyjen esineiden nakertelu voi olla myös kanin tapa merkitä reviirinsä, jolloin kanin leikkauttaminen saattaa auttaa. Vaaralliset johdot voi joko nostaa kanin ulottumattomiin tai peittää ne esimerkiksi metalliverkolla. Nakerteluun voi kuulua myös häkin kaltereiden nakertelu. Yleensä näin tekevät vain kanit, jotka eivät saa olla koko ajan vapaana. Nakertelu loppuu, kun kani päästetään vapaaksi. 

Ruokinta

Kania voi ruokkia kaksi kertaa päivässä. Aamulla voi esimerkiksi antaa tuoreruokaa ja illalla pellettiä. Säännölliset ruokinta-ajat ja ruokamäärät edistävät ruuansulatusta. KANIN PÄÄRUOKAA ON HEINÄ, jota on oltava aina saatavilla. Ruokinta-ajat koskevat siis vain muuta ruokaa kuin heinää. Heinän on oltava hyväntuoksuista, joten sen laatu kannattaa tarkistaa aina ennen heinän ostamista ja kanille tarjoamista. Jos kani aivastelee heinän vuoksi, vaihda toisenlaiseen heinään tai sumuta heiniä vähän suihkupullolla. Älä siis lakkaa antamasta heinää! Ilman heinää kanin suoliston toiminta häiriintyy ja hampaat saattavat kasvaa liian pitkiksi, jolloin kani tarvitsee eläinlääkäriä lyhentämään ne nukutuksessa. Heinän syöminen kuluttaa parhaiten kanin jatkuvasti kasvavia hampaita. 

Kanin ruokavalioon kuuluu myös kanipelletti. Kaupoissa myydään paljon erilaisia kaneille tarkoitettuja siemenseoksia, mutta ne ovat liian rasvaisia ja niissä on liian alhainen ravintoarvo. SIEMENSEOKSET EIVÄT KUULU KANIN RUOKAVALIOON (myös monen eläinlääkärin mielipide) eivätkä kanit niitä kaipaakaan, jos ruoka on muuten monipuolista. Kanipellettiäkään ei kannata antaa kovin paljoa yhden päivän aikana (esimerkiksi yksi ruokalusikallinen kääpiörotuiselle kanille). Lisäksi kanin on saatava monipuolisesti vihanneksia ja hedelmiä. Kanille saa antaa vain huoneenlämpöistä tuoreruokaa. Ruuan pitää olla laadukasta, homeetonta, pölytöntä ja puhdasta. Raikasta vettä pitää olla aina saatavilla. Kanille on hyvä antaa lehtipuiden oksia jyrsittäviksi. Oksat tarjoavat myös hyvän ja halvan virikkeen kanille. Syötä vain sellaista ruokaa, minkä tiedät olevan myrkytöntä ja muutenkin vaaratonta. Pese puiden oksat kuumalla vedellä, jotta kani ei saa niistä loisia. Älä poimi ruokaa autoteiden varsilta ympäristösaasteiden takia. Tee mahdolliset muutokset ruokintaan varoen.

Kanille voi antaa myös näitä:

  • kuivattu ruisleipä tai tumma näkkileipä. Leipää ei kannata antaa kuin pieniä paloja kerrallaan
  • puiden oksat, mm. koivun, haavan, pihlajan, pajun ja omenapuiden oksat ovat mainioita nakerreltavia. Oksat voi pestä kuumalla vedellä ja vaikkapa juuriharjalla. Kun ne ovat kuivuneet, ne voi antaa kanille.
  • kaura-, speltti- ja täysjyvähiutaleet.

Hyvää tuorerehua (hedelmiä ja pinaattia vain pieninä määrinä):

  • parsakaali
  • porkkanat naatteineen
  • endiivit
  • lehtikaali
  • pinaatti
  • lanttu
  • varsi- ja juuriselleri
  • vadelmanlehdet
  • ahomansikan lehdet
  • pihatähtimö
  • vuohenputki
  • omena
  • päärynä
  • banaani
  • apila (ei puna-apilaa!)
  • tavallinen käsin poimittu ruoho
  • yrtit (kuten persilja, tilli, timjami, basilika, minttu ja salvia)
  • voikukan lehdet
  • lutukka
  • valvatti
  • nuori, kuivattu nokkonen
  • siankärsämö
  • piharatamot
  • puolukan ja mustikan varvut

Älä anna näitä kanille:

  • appelsiinit tai muut sitrushedelmät
  • pavut
  • sipulikasvit
  • rasvapitoiset tai eläinperäiset ruuat
  • keräsalaatti
  • jäävuorisalaatti
  • kaali
  • perunanidut
  • ulkomailta tuotujen hedelmien ja kasvisten kuoret tai siemenkodat
  • pakasteruuat
  • myrkylliset kasvit

 

Yleisimmät sairaudet ja niiden hoito

Ummetus voi johtua vääränlaisesta ruokavaliosta, karvojen aiheuttamasta suolitukoksesta tai liikunnan puutteesta. Kanille voi syöttää ruiskulla raikasta huoneenlämpöistä juomavettä 2ml/kg muutamana kertana päivässä. Ellei kani ulosta tai syö kotihoidosta huolimatta, vie kani välittömästi eläinlääkäriin, sillä suolitukos johtaa nopeasti kuolemaan. Ennaltaehkäisevä toimenpide ummetukseen on oikea ruokavalio ja kanin harjaaminen etenkin karvanlähdön aikaan. Syömättömyys voi johtua myös siitä, että kanilla on kipuja eikä se siksi myöskään ulosta. Ummetus on myös itsessään kivulias. Tällöin kani on vietävä eläinlääkäriin. Jos kani on ollut nukutusta vaativassa toimenpiteessä, eläinlääkäri yleensä antaa Primperania tai Vomendia suoliston toimintaa edistämään. Eläinlääkäreillä ja eläintarvikeliikkeissä on myynnissä Recovery-jauhetta, jossa on paljon kuitua. Tästä jauheesta tehty velli sekä Primperan yhdessä yleensä laukaisevat ummetuksen eikä suolitukosta pääse syntymään. Vatsalle hyviä yrttejä ovat minttu ja persilja. Ummetuksesta kärsivälle tai kärsineelle kanille on hyvä antaa ruokaan (tai löysään kauravelliin ellei kani suostu itse syömään) sekoitettuna terveen lajitoverin muutama papana. Lämpöhoito infrapunalampun avulla ja kevyt vatsahieronta voivat myös auttaa.

Ripulin syynä voi olla esimerkiksi ruokinnan muutos, pilaantunut tai liian kylmä ruoka, huonolaatuinen ruoka, stressi, lääkekuurit tai bakteerit. Pese ripulia sairastavan kanin takapää kädenlämpöisellä vedellä ja kuivaa huolellisesti. Desinfioi kanin häkki ja pese ruoka- ja vesiastiat kuumalla vedellä. Vaihda häkin kuivikkeet pari kertaa päivässä. Ripuloivalle kanille voi kokeilla antaa kotihoitona seosta, jossa on 0,5 dl veteen keitettyä löysää kauravelliä tai vauvoille tarkoitettua vihannessosetta, muutamia heinäpellettejä liotettuina, 1 tl terveen kanin papanoita liotettuna ja muutama tippa monivitamiinivalmistetta. Vaihtoehtoisesti voi käyttää Recovery-jauheesta tehtyä velliä. Maitohappobakteerivalmisteiden käyttö ei auta, jos valmisteessa ei ole kanien suolistolle ominaista bakteeristoa. Vähennä tuoreruuan määrää ja lopeta se sitten kokonaan. Anna vain kuivaa heinää, kunnes ripuli on parantunut. Mikäli ulosteessa on verta tai ruokahalu on heikentynyt, vie kani välittömästi eläinlääkäriin. Hoitamattomana ripuli voi koitua kanin kuolemaksi. Vatsalle hyviä yrttejä ovat minttu ja persilja. Vadelmanlehdet rauhoittavat vatsaa. Ripulista kärsivälle tai kärsineelle kanille on hyvä antaa ruokaan (tai löysään kauravelliin ellei kani suostu itse syömään) sekoitettuna terveen lajitoverin muutama papana.

Silmätulehdukset. Kanin silmät ovat alttiita erilaisille vaurioille. Silmätulehdukset voivat johtua esimerkiksi heinän pölystä tai vilustumisesta. Silmään saattaa osua myös terävä heinänkorsi. Silmätulehdus voi johtua myös hampaista, sillä poskihampaiden juuret voivat painaa kyynelkanavia. Tulehtunut silmä vuotaa joko kirkasta tai värillistä nestettä, kani räpyttää sitä useasti tai pitää kokonaan kiinni. Luomen iho tai sarveiskalvo voi punoittaa. Karvat silmän ympärillä ovat liimaantuneet yhteen. Lievissä silmävaivoissa riittää, kun silmää huuhtelee säännöllisesti apteekista saatavalla fysiologisella suolaliuoksella. Jos kanin silmät ovat ulkonevat ja niihin jää helposti roskia, apteekista saatavat kosteuttavat ja hoitavat silmätipat ovat parempi vaihtoehto. Silmätulehdus vaatii eläinlääkärin hoitoa. Jos myös kanin nenä vuotaa, kani pitää heti viedä eläinlääkärille, sillä kani ei osaa hengittää suun kautta.

Hilsepunkki on yksi kanin tavallisimmista ulkoloisista. Loinen elää kanin ihon pintaosissa ja tartunta oireilee hilseilynä, runsaana karvanlähtönä ja kutinana. Loista ei voi paljaalla silmällä nähdä vaan diagnosointi tapahtuu eläinlääkärin ottaman raapenäytteen perusteella. Hoitona on eläinlääkärin antama loishäätöpistos. Hilsepunkki tarttuu helposti eläimestä toiseen suorassa kontaktissa, mutta myös esimerkiksi harjan tai heinän välityksellä. Ihmisessä loinen ei lisäänny.

Pasteurelloosi on Pasteurella multocida -bakteerin aiheuttama tulehdus. Bakteeri voi levitä kaikkiin elimistön kudoksiin, mutta yleisin esiintyminen on hengitysteissä tai silmän kalvoissa. Pasteurelloosi leviää pisaratartuntana ja suorassa kontaktissa erittäin helposti eläimestä toiseen. Terveessä eläimessä tartunta ei välttämättä aiheuta oireita, mutta oireetonkin eläin voi levittää bakteeria. Yleisimpiä ilmenemismuotoja ovat hengitystietulehdus, paiseet, silmätulehdukset ja korvatulehdukset. Pasteurelloosia hoidetaan antibiooteilla (Ditrim tai Baytril), mutta täydellinen parantuminen on yleensä mahdoton. 

Encephalitozoon cuniculi eli e. cuniculi on sienimäinen alkuloinen, joka aiheuttaa kaneissa erilaisia tulehduksia. Se tarttuu virtsan ja papanoiden mukana sekä mahdollisesti myös ilmateitse. Sen hoito vaatii matolääkkeen (fenbendatsoli) ja antibiootit. Matolääke poistaa oireet ja antibiootti auttaa tulehdukseen. E. cuniculiin liitetään yleensä hermostosairauksia ja sokeutumista. Ei ole selvää, tappaako matolääke loisen vai saako se loisen vain menemään remissioon. Kyseessä on zoonoosi eli loinen voi tarttua myös ihmisiin ja muihin eläimiin. Tartunnansaajalla pitää kuitenkin olla heikentynyt vastustuskyky.

Verenvuotokuumetautia tavattiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2016. Verenvuotokuumetaudin lyhennys on RHD (rabbit haemorrhagic disease) ja siitä on olemassa eri kantoja. Suomesta löytyi kalikiviruksen kakkoskantaa eli RHD2-kantaa. Oireita ovat kuumeilu, verinen vuoto sieraimista tai peräpäästä, äkkikuolemat ja äkillinen verenpaineen lasku. Yleensä virus iskee maksaan ja joskus myös muihin sisäelimiin. Kani voi olla sairastunut verenvuotokuumetautiin vaikka sillä ei olisi mitään klassisia oireita. Virus leviää mm. hyönteisten, eritteiden, juomaveden sekä ruuan välityksellä. Siksi rokottamattomia kaneja ei auta se, ettei niitä viedä ulkoilemaan tai niille ei kerätä ruokaa luonnosta. Kanin pääruokaa on heinä, joten virusta ei pysty välttämään sataprosenttisesti. Viruksen voi myös tietämättään itse tuoda kotiin vaatteissa tai kengissä. Viruksen ykköskanta on tappavampi kuin kakkoskanta, mutta kakkoskanta ehtii samasta syystä tartuttaa paljon enemmän kaneja. Poikaset ovat immuuneja viruksen ykköstyypille, mutta eivät kakkostyypille. Virusta vastaan on rokote. Kysy omalta eläinlääkäriasemalta sen saatavuudesta.

Hammasviat. Kaneilla saattaa olla synnynnäisiä purentavikoja, jolloin hampaat kasvavat liian pitkiksi ja niitä täytyy tällöin lyhentää eläinlääkärin vastaanotolla. Vääränlainen ruokavalio eli liian vähän heinää saattaa myös aiheuttaa hampaiden liikakasvua, jolloin kani ei pysty kunnolla syömään. Hammaspiikit saattavat hangata kanin poskia tai kieltä, jolloin syöminen vaikeutuu.

Madotuksen voi tehdä kerran vuodessa, mutta sitä suositellaan vain jos epäillään e. cuniculia tai jos papananäytteestä on löytynyt sisäloisia. Matolääkkeeksi käyvät parhaiten Axilur-tabletit. Tabletti on helppo murskata ja pyöritellä muruset banaaninpalaan. Matolääkepakkauksissa ei mainita kanien annostusta. Oikea annostus on Flubenolia (flubendatsoli) 50 mg/kg kolmena päivänä tai Axiluria (fenbendatsoli) 20 mg/kg viitenä päivänä. E. cuniculi -tapauksissa suositellaan jopa 28 vuorokauden Axilur-kuuria.

Valeraskaudet johtuvat yleensä leikkaamattoman uroskanin läsnäolosta. Naaras alkaa käyttäytyä erilailla ja on äkäisempi kuin yleensä. Naaras saattaa etsiä pesää ja alkaa nyhtää karvaa itsestään pesää varten. Lisäksi nisät saattavat täyttyä maidosta. Kun naaras on kerran tullut valeraskaaksi, valeraskaudet yleensä uusivat. Jokainen valeraskaus kasvattaa entisestään sekä kohtusyöpä- että kohtutulehdusriskiä. Naaraskanin valeraskauteen ei ole olemassa muuta eläinlääketieteellistä hoitoa kuin sterilointi.

Muutamia kaneihin erikoistuneita eläinlääkäreitä ja eläinlääkäriasemia:

- Kirsi Kemppainen
- Pilvi Lassila
- Tatiana Pietilä
- Johanna Mäkitaipale
- Deplhine Laniesse
- Johanna Raulio
- Gisle Sjöberg
- Oiva Eläinklinikka
- Eksoottisten eläinten klinikka

Lähteet ja hyödyllistä kanitietoutta:

  • Lassila, Pilvi (toim. 2017). Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia. Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö. Helsinki: Opetushallitus.
  • Lassila, Pilvi (2001). Eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito. Ohjeita omistajille. 3. painos. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/ela/sarjat/oppimateriaalia/2/eksootti.pdf Hyödyllistä tietoa kanien terveyden- ja sairaudenhoidosta, sisältää tietoutta myös muista eksoottisista eläimistä.
  • Lurppa.net (2012). http://www.lurppa.net/kani/index.html Paljon hyödyllistä tietoa kanien käyttäytymisestä ja hoidosta.
  • Mäyränpää, Sari (2017). Kanikirja: opas kanien maailmaan. Helsinki: Kopio Niini.
  • Varga, Molly (2014). Textbook of Rabbit Medicine. 2. painos. Elsevier Ltd. Kattava paketti kanien terveydenhoidosta ja sairauksista englanniksi.


Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry muistuttaa lemmikinomistajia helteen vaaroista. Kuumaan autoon tai suoraan auringonpaisteeseen jätettyä koiraa, kuten kaikkia muitakin lemmikkejä, uhkaa jo lyhyessä ajassa lämpöhalvaus. Pysäköidyn auton sisälämpötila nousee helteellä varjossakin vaarallisen korkeaksi, vaikka ikkunat olisivat raollaan. 

Lämpöhalvauksen oireita ovat nopea hengitys, läähätys, kuolaaminen, oksentelu ja horjuminen. Kun koira ei enää ole levoton vaan makaa apaattisena paikallaan, sen pitää saada apua heti.  

Jos näet, että kuumaan autoon on jätetty koira eikä se ole kunnossa, estä suora auringonpaiste autoon peittämättä kuitenkaan ilmanvaihtoa. Ellet löydä auton omistajaa, ota yhteys poliisiin.  

Lämpöhalvauksen saanut koira siirretään viileään paikkaan ja sen oloa helpotetaan valelemalla varovasti kylmää vettä sen päälle noin puolen tunnin ajan. Vettä annetaan juotavaksi pieniä määriä kerrallaan. Kun koira virkoaa, se kannattaa viedä eläinlääkäriin. Jos koira on tajuton, se pitää viedä heti eläinlääkäriin.

Ehkäise ikävät seuraukset ja jätä lemmikki ostosreissujen ajaksi kotiin. Jos esimerkiksi koiran kanssa on pakko matkustaa, huolehdi siitä, että se pysyy viileänä, saa riittävästi raikasta juotavaa ja on suojassa suoralta auringonpaisteelta. Pidä usein taukoja ja ota koira silloin autosta ulos. Älä jätä koiraa ollenkaan helteellä autoon.


autossa

Pesu on tapauskohtaisesti jo pidemmän aikaa ottanut hoitoonsa kodeissaan isoissa laumoissa eläneitä ja heikkoon kuntoon päässeitä eri-ikäisiä kissoja maalaisympäristöistä Pirkanmaalla. Monilla kissoilla on aikaisemman puutteellisen hoidon takia erilaisia loistartuntoja ja tulehduksia eikä niitä välttämättä ole rokotettu eikä leikattu. Kissat ovat myös saattaneet elää heikkoravinteisella ruoalla, joten sairauksien hoitamisen ohella annamme niille kunnollista ravintoa. Yhdistys myös leikkauttaa, siruttaa ja rokottaa kissat, ja yhteistyössä omistajien kanssa pyrkii löytämään kissojen tulevaisuuden kannalta parhaan mahdollisen ratkaisun.

Nyt tarvitsemme eläinten ystävien tukea näiden kissojen eläinlääkäri- ja ruokintakustannuksissa. Jäsenmaksuin ja lahjoituksin toimintansa rahoittavan yhdistyksen varoihin näiden kissojen hoitaminen lohkaisee melkoisen loven, joten sinun rahallinen tukesi olisi meille korvaamaton apu. Teethän lahjoituksen jo tänään! Pienikin summa on tärkeä.

Tilinumeromme lahjoituksille on FI37 8000 1170 9224 06. Käytä viitenumeroa 1274, jolloin lahjoituksesi ohjautuu juuri näiden kissojen auttamiseen. KIITOS!

Voit seurata, miten kissojen tilanne kehittyy sinunkin lahjoituksesi turvin – lisäämme sivuillemme päivityksiä sitä mukaa kun ehdimme.


Miksi Pesu toimii näin?

Vaikka Pesu pääasiassa ottaa vastaan eläimiä pitovaikeuksien takia suoraan kodeista, olemme tapauskohtaisesti auttaneet myös nyt työn alla olevan tyyppisissä tilanteissa. Haluamme toimia apua tarvitsevien eläinten edun mukaisesti ja samalla olla esimerkkinä vastuullisesta eläintenpidosta, johon kuuluu mm. eläinten leikkauttaminen, asianmukaiset loishäädöt ja terveystarkastukset, tunnistusmerkinnät jne. Kunnon huolenpito on jokaisen eläimen perusoikeus, jota Pesu ry haluaa painottaa toiminnassaan. Valitettavasti näiden maalaiskissojen kaltaisia tapauksia on paljon, ja Pesu auttaa tarpeen vaatiessa ja resurssiensa mukaan.


Mitä muuta Pesu tekee?

Järjestämme tarvittaessa myös leikkauskampanjoita haja-asutusalueilla, missä omistajat voivat leikkauttaa vapaana ulkoilevia kissojaan yhdistyksen sponsoroimaan edullisempaan hintaan. Lisätietoja kampanjoista saat ottamalla yhteyttä osoitteeseen kodittomatatpesu.org.


Miten sinä voit auttaa?

Taloudellisen avun ohella meillä on myös jatkuva tarve vastuuntuntoisille tilapäiskodeille, jotka pystyisivät hoitamaan Pesun avustuksella esimerkiksi juuri nyt autettavien kissojen kaltaisia eläimiä uuden kodin löytymiseen saakka. Mieti, olisiko tällainen tilapäiskotitoiminta sinulle sopiva auttamistapa ja ota yhteyttä osoitteeseen tilapaiskoditatpesu.org.
Tai kenties meiltä löytyisikin sinulle juuri se kissa, jota olet aina odottanut elämääsi? Etsimme kissoille luonnollisesti myös vastuuntuntoisia loppuelämän koteja! Käy tutustumassa kotia etsiviin viiksiniekkoihin Kodittomat eläimet -osiossa sivuillamme ja seuraa siellä annettuja yhteydenotto-ohjeita.

 


korvaongelma

Kuva yllä:
Korvaongelma. Maaseudulla yleinen korvapunkkitartunta voi hoitamattomana johtaa vaikeaan korvatulehdukseen ja ylitsepääsemättömiin terveysongelmiin. Kuvan kissa asui sisätiloissa mutta jäi ilman asianmukaista hoitoa, vaikka sen korva selvästi vuoti verta ja mätää.

Kuva alla:
Väiveselkä. Kuvan kissa on tuotu maaseudulta Pesun hoitoon ja selän turkki ajeltu, koska iho kuhisi väiveitä ja karvoissa oli valtavasti niiden munia. Kissan yleiskunto oli suuren loismääränkin vuoksi heikko ja korva tulehtunut umpeen.

 ell vaiveselka2

Maalaiskissat tarvitsevat pikaista apuasi!

Pesu on jo pidemmän aikaa ottanut tapauskohtaisesti hoitoonsa heikkoon kuntoon päässeitä eri-ikäisiä kissoja omistajiltaan maalaisympäristöistä Pirkanmaalla. Nyt tarvitsemme eläinten ystävien tukea kissojen eläinlääkäri- ja ruokintakustannuksissa. Monilla kissoista on erilaisia loistartuntoja ja tulehduksia, jotka yhdistys hoitaa kuntoon. Kissat ovat myös eläneet heikkoravinteisella ruoalla, joten sairauksien hoitamisen ohella annamme niille kunnollista ravintoa. Yhdistys myös leikkauttaa, siruttaa ja rokottaa kissat ennen uusien kotien etsimistä.

Jäsenmaksuin ja lahjoituksin toimintansa rahoittavan yhdistyksen varoihin tämä lohkaisee melkoisen loven, joten sinun rahallinen tukesi olisi meille korvaamaton apu. Teethän lahjoituksen jo tänään! Pienikin summa on tärkeä.

Tilinumeromme lahjoituksille on 800011-70922406. Käytä viitenumeroa 1274, jolloin lahjoituksesi ohjautuu juuri näiden kissojen auttamiseen. KIITOS! Voit seurata, miten kissojen tilanne kehittyy sinunkin lahjoituksesi turvin – lisäämme sivuillemme päivityksiä sitä mukaa kun ehdimme.

Miksi Pesu toimii näin?

Vaikka Pesu pääasiassa ottaa vastaan eläimiä pitovaikeuksien takia suoraan kodeista, olemme tapauskohtaisesti auttaneet nyt työn alla olevan tyyppisissä tilanteissa aiemminkin. Haluamme toimia apua tarvitsevien eläinten edun mukaisesti ja samalla olla esimerkkinä vastuullisesta eläintenpidosta, johon kuuluu mm. eläinten leikkauttaminen, asianmukaiset loishäädöt ja terveystarkastukset, tunnistusmerkinnät jne. Kunnon huolenpito on jokaisen eläimen perusoikeus, jota Pesu ry haluaa painottaa toiminnassaan.

Valitettavasti näiden maalaiskissojen kaltaisia tapauksia on paljon. Pesu auttaa tarpeen vaatiessa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Järjestämme tarvittaessa myös leikkauskampanjoita haja-asutusalueilla, missä omistajat voivat leikkauttaa vapaana ulkoilevia kissojaan yhdistyksen sponsoroimaan edullisempaan hintaan. Lisätietoja kampanjoista saat ottamalla yhteyttä osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

Meillä on myös jatkuva tarve vastuuntuntoisille tilapäiskodeille, jotka pystyisivät hoitamaan Pesun avustuksella esimerkiksi juuri nyt autettavien kissojen kaltaisia eläimiä uuden kodin löytymiseen saakka. Jos et juuri nyt pysty tarjoamaan meille taloudellista apua, mieti olisiko tilapäiskotitoiminta sinulle sopiva auttamistapa ja ota yhteyttä osoitteeseen tilapäTämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

Tai kenties meiltä löytyisikin sinulle juuri se kissa, jota olet aina odottanut elämääsi? Etsimme kissoille luonnollisesti myös vastuuntuntoisia loppuelämän koteja! Käy tutustumassa kotia etsiviin viiksiniekkoihin Kodittomat eläimet -osiossa sivuillamme ja seuraa annettuja yhteydenotto-ohjeita.