Sydney tässä maumoi! Ihmettelen sitä vaan, kun ei ole minulle vielä kotia löytynyt... Olen ihmisrakas, leikkisä ja sporttinen pienisuuri kissamiäs – oltaisko sä ja mä täydellinen yhdistelmä?
Tykkään ihmisistä ja niiden kanssa leikkimisestä (vaikka alkuun hieman ujo olenkin, niin rohkaistun kyllä), ja muista kissoista myös. Olisi niin kivaa puskea ja leikkiä kissakaverin kanssa omassa kodissa! Leikkisä, kissasosiaalinen ja rauhallisen itsevarma kaveri voisi olla sellainen jonka kanssa tulisin juttuun. Olen entinen populaatiokissa, ja elämäni alku ei ole ollut parhaimmasta päästä, mutta nykyisin olen hurrrmaava kotitiikeri ja rohkeimmillani pusken tervehtiessäni monet ihan uudet ja vieraatkin ihmiset! Olen syntynyt arviolta v. 2019–2020.
Jos minulle löytyisi ihmisseuraa, rakkautta ja aktivointia niin, etten joutuisi olemaan pitkiä aikoja yksin, voisin myös tykätä olla ainoana kissana. Koiria en tiettävästi ole koskaan tavannut, ja tälläisenä kainosieluisena, rauhaa rakastavana kissaherrana haluankin jatkaa samanmoisella meiningillä.
Ihmiset voisivat olla joko pelkästään aikuisia, tai lisäksi vähintään alakouluikäisten lasten uskoisin olevan ok, kunhan osaavat kunnioittaa kissauteni rajoja, ja saisin omia turvallisia paikkoja jonne vetäytyä omaan rauhaan. Saatan joskus varoittaessani huitaista ihmistä piikkitumpulla, joten on ehdottoman tärkeää, että ihmiseni osaa antaa minulle tilaa ja rauhaa silloin kun sitä kissakielellä pyydän. Voisinkin siis tykätä puuhastella esimerkiksi rauhallisen pikkuihmisen kanssa vaikka temppuja harjoitellen ja muuta aktivoivaa.
Pakottamisesta kauhistun, joten esimerkiksi kantokoppaan menoa olen täällä tilapäiskodissa harjoitellut herkkujen ja leikin avulla, se on ollut kivaa. Lelujen suhteen en ole ronkeli, vaan tykkään vähän kaikesta – niin ne tavalliset kissanlelut saavat minulta kyytiä, kuin myös foliopallot, nippusiteet ja pullonkorkit, jiihaa! Aktivointia tarvitsen päivittäin, jotten tylsisty, sillä siitä minulla voi uusiutua kivulias pissavaiva, jota idiopaattiseksi kystiitiksikin sanotaan. Homma pysyy hyvin kuosissa, kun on joka päivä jotain mukavaa puuhaa. Ei niin suurta ja ihmeellistä tarvitse, mutta sellaista vaihtelevaa, ymmärrät varmaan.
Minulla on tutkittu terveysasioita huolellisesti täällä tilapäiskodissa – onneksi, sillä siten niihin pystytään nyt varautumaan. Siispä, korviini kertyy välillä vaikkua, ja niitä tarvitsee puhdistaa. Vasemman puoleinen korvakäytäväni on tavallista ahtaampi, sillä siellä on lääkärin toteama synnynnäinen ja vaaraton muhkura. Näin ollen se kerää herkemmin pöpöjä ja vaikkua sisäänsä, ja siten vaatia tulevaisuudessakin eläinlääkärin hoitoa, joten kaipaan uudelta kodilta valveutuneisuutta myös tämän asiain laidan suhteen. Totuttelen korvien puhdistukseen täällä tilapäiskodissa koulutuksen avulla, joten uuden omistajan tulee jatkaa koulutustani positiivisin menetelmin myös jatkossa.
Syön nykyään allergiaruokaa, sillä rapsuttelin aiemmin läikkiä turkkiini, ja nyt ovat oireet onneksi helpottaneet! Uuden omistajan on siis noudatettava tarkoin ruokavaliotani, etteivät oireet uusiudu. Tähän saat toki ohjeistuksen tilapäiskoti-ihmiseltäni, jos allergiaruokavalio on asiana sinulle uusi.
Olisitko uusi oma ihmiseni, löytäisinkö luotasi loppuelämäni rakastavan kodin? Purrrnau, oottelen innolla soittoasi! Paikkakunta: Tampere.
Katso pari videota minusta: